Yritimme, taistelimme, luovutimme


(c) Julianna Nieminen
Viime viikko oli liikutusten kannalta hieman huono. Pikkupakkaset tuli kesken kevään tulon takaisin, ja loppuviikosta hyvin sulamaan lähtenyt kenttä oli jäätynyt kivikovaksi koppuraksi jossa ei viitsi ratsastaa edes käyntiä. Alkuviikosta ehdittiin kuitenkin pari kertaa mennä ihan kunnolla, joten kerronpa niistä kerroista seuraavaksi.

Maanantaina mentiin itsenäisesti sileällä, ihan kevyesti kaikkia askellajeja läpi. Otin pitkästä aikaa joustochambonit mukaan ja työskentelin käynnissä asetellen ja taivutellen, sillä Myffille pitäisi saada niskaan hieman lisää lihaksia. Myffi vähän vastusteli piuhoja eikä oikein tahtonut kulkea kunnolla, joten otin ne pois kun olin saanut muutamia onnistuneita väistöjä ja asetuksia kumpaankin suuntaan. Sen jälkeen laukkailtiin ihan rentona pitkiä uria pitkin, ja annoin Myffin hieman venyttää kaulaa. Jotenkin tuolloin oli nappulat hieman hukassa eikä mikään oikein ottanut onnistuakseen, joten mitään huippuhyvää fiilistä ei maanantailta jäänyt. 

Tiistaina päästiin taas valmennukseen, ja oletuksista poiketen mentiinkin esteitä! Siitä onkin jo luvattoman kauan kun ollaan viimeksi estevalmennuksessa käyty, ja nyt kun kuulin suunnitelmanmuutoksesta vasta alkukäyntejä kävellessäni, oli valmistautuminen hieman heikko ja muunmuassa turvaliivi jäi tallin puolelle. Valkku kuitenkin sanoi että mennään vaan ihan pieniä ja katsotaan vähän miten se sujuu, joten en viitsinyt lähteä liiviä hakemaan. Hyppään aina itsekin pienemmät esteet ilman, sillä jotenkin se liivi vieläkin ahdistaa vaikka tuo Tipperary ihanan huomaamaton onkin. 

Tultiin ensin yksittäisiä ristikoita, sen jälkeen kolmen askeleen sarjaa, ja lopuksi pientä rataa joka alkoi sarjalla, sen jälkeen tultiin lävistäjällä ristikko ja vaihdettiin suunta, jolloin päästiin hyppäämään toiselle pitkälle sivulle sijoitettu yksittäinen este. Aluksi kaikki esteet olivat n. 50cm ristikoita, mutta pian sarjan b-osa nousi n. 70cm pystyksi ja siitä lopulta n. 90cm pystyksi. Siinä vaiheessa alkoi itseä hieman jännittää, kun 70cm korkeampia ei olla pieneen hetkeen neidin kanssa hypätty. Otin kuitenkin itseäni niskasta kiinni, ja Myffi hoiti homman hienosti kotiin eikä kuskin tarvinnut huolehtia muusta kuin a-osalle ratsastamisesta. Myffi otti kuitenkin pystyltä joka kerta puomin mukaan, sillä se ei viitsinyt nostaa jalkojaan tarpeeksi korkealle. Kuskille taas oli hieman liian helppo vaihtoehto jäädä a-osan jälkeen vaan matkustelemaan, joten ongelma ei ihan parilla toistolla selvinnytkään. Muutaman kerran jälkeen este ei kuitenkaan enää edes tuntunut isolta, ja täten oma ratsastuskin parani ja päästiin kunnialla yli. Siirrettiin pysty vielä toiselle pitkälle sivulle yksittäiseksi, ja siitä päästiin ensiyrittämällä puhtaasti yli vaikka kuski ei nähnytkään hyvää paikkaa. Sain kuin sainkin ohjeeksi antaa hevoselle työrauhan pari askelta ennen estettä, sillä tuppaan ratsastamaan kauhean aktiivisesti ihan viime hetkille saakka. Myffi näkee paikat todella hyvin itsekin, joten mun varmisteluista on Myffille vaan haittaa ja puomit tippuu ihan turhaan. Hyvä fiilis jäi kuitenkin valkusta vaikkei oma ratsastus kehuttavaa ollutkaan, ja nyt tuo sisäinen esteratsastaja on jo herännyt sen verran että kentän sulamista odotellaan kahta kauheammalla innolla!


Keskiviikko humputeltiin kentällä ilman satulaa, ja käytiin pellollakin pienellä kävelyllä. Torstaina sää oli niin hirveä etten viitsinyt lähteä edes yrittämään ratsastusta, sillä kenttä oli jo keskiviikkona sohjoinen ja torstaina satoi ja tuuli ihan älyttömän kovaa ja kylmästi. Yöllä pakkaset oli tulleet jäädyttämään päivän sateet, ja perjantaina tallille mennessä vastassa olikin kivikova ja koppurainen kenttä, jäätynyt hanki joka kantoi myös hevosen, sekä pirun liukas tallipiha jossa onnistuinkin liukastumaan hakiessani Myffille iltaruokia. Niinpä perjantaina liikutus jäi lyhyeen juoksuttamiseen pyöröaitauksessa, josta ei kuitenkaan tullut oikein mitään kun lumi oli tietenkin sielläkin ihan jäässä. Yritin saada Myffiä kulkemaan muiden hevosten tekemää pientä uraa pitkin, mutta pyöröaitaus oli neidille niin uusi ja jännä paikka ettei se oikein tahtonut pysyä reunoilla.

Lauantaina Aliina kävi kuvailemassa, ja heitin Myffille satulan selkään ja lähdin pyöröaitaukselle kokeilemaan ratsastusta. Myffin satula on nyt todettu epäsopivaksi ihan meidän valmentajankin toimesta, ja se ottaa tosi pahasti Myffiä säästä kiinni. Uuden satulan etsintä on siis nyt käynnissä, ja sen löytymiseen saakka kokeillaan korjata tilannetta romaanilla. Se jäi kuitenkin lauantaina kotiin, joten jo senkin puolesta ratsastus sai jäädä lyhyeen. Otin taas ihan muutaman kierroksen ravia kumpaankin suuntaan, mutta Myffi kompuroi taas sen verran etten viitsinyt alkaa rasittaa sen jalkoja ja lihaksia pakottamalla sen kulkemaan huonolla pohjalla ja laittaen sen liikkumaan väärin. Niinpä lopetettiin melko nopeasti, ja käytiin vaan pienellä kävelylenkillä tietä pitkin.


 nämä kuvat (c) Aliina Ruotsalainen

Sunnuntaina Julsku puolestaan tuli tallille ratsastamaan Akulla, ja tarkoituksena oli taas ratsastella eri aikaan ja ottaa kuvia. Aku oli kuitenkin hieman omituisella päällä, ja todettiinkin ettei sen kanssa välttämättä viitsi viime kerran jälkeen lähteä pellolle jos se on yhtään arvaamattomalla tuulella, ainakaan käymättä ensin kentällä. Kentästä ei kuitenkaan ollut mitään apua kun se oli ihan jäässä, joten Julsku ei sitten ratsastanut ollenkaan. Myffilläkään ei päästy ratsastamaan kun sen kanssa ei varsinkaan viitsi muutaman vapaan jälkeen lähteä pellolle edes yrittämään, joten käytiin kiertämässä tallialue maastakäsin talutellen. Nakkasin Julskulle kameran käteen ja laitoin sen ottamaan Myffistä muutamat rakennekuvat, jotta olisi jotain selvää materiaalia sen kehityksestä. Kauheasti se ei ole siitä tammikuusta muuttunut kun ei ole säännölliseen treeniin päässyt, mutta ehkä sitä edistystä näkyisi sitten kesällä! 


nämä kuvat (c) Julianna Nieminen

 Ratsastuksien kannalta päivä ei siis ollut kauhean menestyksekäs, ja siitä syystä jossain vaiheessa jostain syystä Julskulle totesinkin nuo sanat "yritimme, taistelimme, luovutimme". Olin jo ihan unohtanut koko asian, mutta illalla kymmenen jälkeen Julskulta tuli ääniviesti jossa Julsku käski nimeämään tämän postauksen noilla sanoilla - ja kyllähän ne melko hyvin tätä viikkoa ja näitä kelejä kuvaakin, joten mikäs siinä.

Myffi on vapaista huolimatta käyttäytynyt poikkeuksellisen järkevästi, eikä ole kertaakaan näillä kävelylenkeilläkään pelleillyt tai säikkynyt turhia vaikka siltä varmasti virtaa löytyykin. Lauantaina ratsastaessakin se oli oikein kiltisti, vaikka olin varma että se juoksee pyöröaitauksesta ulos jos yhtään antaa löysempää ohjaa! Pienensin sen ruoka-annosta taas hieman joten se varmasti vaikuttaa asiaan, mutta aiemmin sillä on kuitenkin ollut virtaa vapaiden jälkeen tämänhetkistä enemmän vaikka ruokaa ei saisikaan niin paljon kuin yleensä. Ehkä se viisastuu ja tajuaa ettei jäisillä pihoilla kannata riekkua!
Millaisessa kunnossa teidän kentät on?


|| Banneri tulee muuttumaan lähiaikoina, sillä se ei sovi tähän uuteen taustaan sitten ollenkaan. En kuitenkaan vielä ole saanut ideaa uudelle bannerille, joten sen tekemisessä voi venähtää viikkokin. Koittakaa nyt kestää tätä väliaikaista ulkoasua, ja heittäkää toki ideoita jos teillä sellaisia uuden bannerin varalle löytyy! :)

Kommentit

  1. Kentät on siinä kunnossa, että lumen alla on jäätä... Kiva postaus! :-)

    VastaaPoista
  2. meilläkin on kenttä huono,ettei voi kun kävellä. Sen takia varailinkin maneesia. mielummin maksan itteni kipeäksi,että pääsee kunnolla treenaamaan. :D olin itekkin tosi innoissani,että pääsee treenaamaan kun kenttä sulaa,mutta eih...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne sulat kelit ois ihan jees niin pystyis sitä koppiin menoakin treenaamaan turvallisesti..

      Poista
  3. Mulla on niin onnekas tilanne, että käyn kerran viikossa ratsastamalla maneesitallilla ;D Mutta tallilla on myös kenttä, ja varmaan ihan surkealla pohjalla varustettuna... En kyllä yhtään odota ulkona ratsastusta, jännitän siellä monta kertaa enemmän!
    Mutta tosi kiva postaus, on tuo Myffi vaan kaunis!
    Ja tähän ulkoasuun vielä parannusehdotuksena, että haluaisitko laittaa taustan niin, että se ei tulisi mukana sivua scrollatessa? Häiritsee vähän mua :&

    pollenkirjakarsina.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Myffi kiittää!
      Mäkin olin joskus tosi arka ratsastamaan ulkona kun kävin vielä maneesitallilla tunneilla, mutta kyllä siihen äkkiä tottuu kun ei sitä maneesia ole. Rohkeasti vaan kentälle kunhan pohjat paranee! :)
      Ja tuota taustaa muokkailen heti kun ehdin, kiitos palautteesta! :)

      Poista
  4. Meidän kenttä on osittain jäässä, mutta sitä ei voi vielä käytää, sillä siihen pitää saada levitettyä ensin uusi hiekka. :) Mutta onneksi maneesiin pääsee. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä homma :) Olispa täälläkin maneesi lähempänä..

      Poista
  5. Tää tausta häiritsee vähän tekstin lukemista. Jos laittaisit vain tekstin taustalle vaikka valkean värin, niin teksti ei katoa taustaan ja näin tee lukukokemuksesta epämiellyttävää.. Muuten tosi kiva ja erilainen tausta !

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kuten sanoin on ulkoasu vielä hieman kesken. Pitää saada nyt aikaiseksi se kunnon ulkoasuremppa niin lukukokemuskin on miellyttävämpi! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommenteista! :)