Myffin maastokoulu | OSA 1


Myffi juhlii ensi kesänä seitsemättä syntymäpäiväänsä, ja pääsee täten aloittamaan koulunkäynnin. Mutta koska teoriassa kaikki hevoset Suomessa ikääntyvät yhtä aikaa vuoden ensimmäisenä päivänä, ei Myffi saanut odotella koulun alkua elokuuhun saakka vaan pääsi aloittamaan opintiensä eilen ikiomassa maastokoulussa!

Myffin maastokoulu syntyi ihan sattumalta, kun käppäiltiin märkää kenttää ympäri miettien mitä oikein voitaisiin tehdä. Päätin lähteä juoksuttamaan neitiä pellolle, ja katsoa samalla miten se suhtautuu avoimempaan tilaan pitkän tauon jälkeen. Lisäjännitystä hommaan toi se, että oltiin juuri hetkeä aiemmin nähty toisella pellolla kolme peuraa, jotka voisivat pölähtää isommalle pellolle hetkenä minä hyvänsä. Niistä huolimatta päätin lähteä yrittämään, sillä Myffillä oli torstaina vapaapäivä ja sama jatkuu tänäänkin omien menojeni takia. Neiti piti siis saada liikkeelle tavalla tai toisella, ja niin Myffi pääsi hieman extempore aloittamaan maastokoulun.

Jos mietitte miksi ihmeessä prosessin nimi on maastokoulu, anna teille pienen selvennyksen. Myffin kanssa en ole käynyt millään pitkillä maastoreissuilla, vaan pari kertaa ratsain ja parikymmentä kertaa kävellen ihan lähimetsissä käppäilemässä. M on niin neitimäinen ja säikky persoona, ettei sen kanssa oikein osaa toimia kun se säikähtää. Niinpä totutellaan ensin kaikkeen jännään ihan tutussa ympäristössä, ja siirrytään pikkuhiljaa kohti maastoja. Tässä kuitenkin todennäköisesti menee aikaa sen verran kauan, että tästä saa koottua kivan postaussarjan. Tavoitteena on, että kesän loppuun mennessä ollaan käyty ainakin yhdellä kunnon maastolenkillä kaveriheppojen kanssa niin, että me molemmat ollaan lähdetty lenkille luottavaisin mielin. Pyrin myös saamaan Myffille hieman kontrollia ja meille molemmille varmuutta pellolla ratsastamiseen, ja opettamaan neidille että aina säikähtäessä ei tarvitse rynnätä pää viidentenä jalkana karkuun.


Meidän ensimmäinen maastokoulutunti alkoi juoksutuksella pyöröaitauksen vieressä. En vienyt Myffiä heti pitkästä aikaa pellolle, vaan kentän ja pyöröaitauksen, kahden tutun paikan väliin. Kun ensimmäisen kerran käskin neidin raville, sain vastaukseksi pukin, ihmeellistä vinkumista ja kaksi laukka-askelta. Sen jälkeen M ravaili tosi nätisti, eikä saanut slaagia ja nykäissyt liinaa kädestä lähtien täyttä laukkaa karkuun niinkuin olin etukäteen arvellut tapahtuvan :D 

Siirryin neidin kanssa melko pian isolle pellolle, sillä pohja oli pyöröaitauksen vieressä tosi mutainen ja se muuttui kierros kierrokselta huonommaksi ja liukkaammaksi. Pellolla etsin kuivan kohdan, ja päädyttiinkin melkein keskelle peltoa. Annoin Myffin ensin kävellä hetken liinassa tutustuen ympäristöön, ja sitten käskin sen raville. Jälleen Myffi pysyi käsissä eikä temponut pois ympyrältä niinkuin aina kentällä juoksuttaessa käy, ja olin positiivisesti yllättynyt sen rauhallisuudesta. Ainoat sätkyt se otti huiman pelottavasta lumikasasta muuten sulalla pellolla, ja ravasi pari ensimmäistä kertaa sen ohi todella epäluuloisen näköisenä. Muuten kumpaankin kierrokseen ravaaminen sujui todella hyvin, eikä neiti hötkyillyt sitten yhtään. Ravi oli jo niin rauhallista, että aloin harkitsemaan satulan hakemista ja selkään menoa kun pelto ei tuntunut jännittävän sitä enää ollenkaan.


Kunnes sitten kävi näin.

Kehuin Myffiä ihan älyttömästi kun se kulki niin nätisti, ja se selvästi tiesi tehneensä oikein. Se pysähtyi sokeripalan toivossa keskelle peltoa, kun olin suuntaa vaihtaessa sellaisen sille sujauttanut. Kun sokeria ei tippunut vaan sen sijaan kannustin sitä jatkamaan, se vinkaisi, loikkasi ilmaan ja lähti laukkaamaan pukitellen eteenpäin. Nykäisin liinasta saadakseni neidin ympyrälle, ja M tiputti raville ja ravaili isoa ravia muutaman kierroksen ajan ennen pysähtymistä. Kannustin sitä uudelleen eteen, ja taas alkoi sama ralli. Heitin raipan sivuun ja pysäytin neidin niille sijoilleen, ja laitoin sen hetkeksi seisomaan ihan paikoillaan. Kun kokeiltiin liikkeelle lähtöä uudelleen, neiti vaihtoi itse suuntaa ja käveli hyvin ylimielisenä toiseen suuntaan, välittämättä hidastusyrityksistä tai ympyrän pienenemisestä. Kun viimein sain sen pysäytettyä, se jäi niille sijoilleen ja alkoi kuopia ja paukuttaa kaviollaan maata. Myffi näytti ihan uhmaikäiseltä viisivuotiaalta siinä jalkaa heilutellessaan, ja jos olisin ollut varma ettei se lähtisi siitä ryntäämään suuntaan tai toiseen, olisin kuvannut tuon pelleilyn videolle. Ehkä ensi kerralla saan jonkun mukaan kuvaamaan tätä uhmaikäisen Myffin koulunkäyntiä!
Loppujen lopuksi tyydyin kävelyttämään Myffiä hetken pellolla ja viemään sen sitten talliin. Juoksemaan sitä ei saanut enää millään, mutten halunnut antaa periksi ettei se ala välttelemään liinassa juoksemista kun säännöistä kerran luistaa. Myffistä kyllä huomasi että sitä alkoi kyllästyttää ja turhauttaa, joten turhaan siltä olisi enempää vaatinut kun se olisi kuitenkin pelleillyt niin pitkään että pääsee tilanteesta pois. Pääasia on että M ei vetänyt heti älyttömiä rodeoita ja että sieltä tuli niitä hyviäkin pätkiä. 


Maastokoulusta tulee nyt meille viikoittainen juttu, jotta saadaan tästä rutiinia ja päästään varsinaiseen maastoiluun hieman nopeammin. Niinpä myös tähän postaussarjaan tulee tulemaan uusi osa joka viikko! Nyt kun tallipihakin on sula, aloitetaan varmasti koppitreenit ihan lähiaikoina. Saa nähdä jos siitäkin tulee oma postaussarja.. ;)

Ensi kerralla jatketaan juoksutuksen merkeissä, mutta jos saan apukäsiä tallille ja meno tuntuu hyvältä, voisin harkita selkään menoa liinan päässä. Vaikka tuntuukin hieman hassulta harjoitella tätä maastoilua näin varovasti, en kuitenkaan halua lähteä suoraan maastoon kokeilemaan miten päin siellä mennään. Mieluummin pelaan varman päälle ja hankin meille molemmille tarpeeksi luottamusta ennen maastoon lähtöä, jotta siellä sitten tietää miten toimia yllättävämmissä tilanteissa!

Kommentit