Myffin maastokoulu | OSA 2

Myffin maastokoulu on jatkunut tällä viikolla päivittäin, pienissä osissa. Maanantaina käytiin ensin kentällä verkkailemassa, ja otettiin muutama hyppy kun kentälle oli kyhätty n. 60cm pysty ja samankorkuinen ristikko. Pohja oli kuitenkin vielä sen verran mutainen, etten liukastumisriskin takia kauheasti viitsinyt hyppiä. Talvella kaviopaiseen aiheuttaneet kivetkin ovat nyt kentän sulettua nousseet taas pintaan, joten pellon puoleisessa päädyssä pitää olla tosi tarkkana mistä ratsastaa. Olen kuitenkin melko ahkerasti noukkinut niitä kiviä pois ja viskellyt viereiseen ojaan, ettei kukaan niihin vahingossakaan astu.

Myffillä oli tosiaan kaksi vapaata alla, kun olin lauantaina siskoni häissä ja sunnuntai meni historian kokeeseen lukiessa. Niinpä virtaa riitti taas kuin pienessä kylässä, ja M oli ihan liekeissä kun tajusi että se pääsee hyppäämään! Muutaman hypyn jälkeen ylimääräinen touhotus jäi pois, ja Myffi oli kivasti kuulolla. Niinpä ajattelin ratsastaa tallipihaan, ja totuttaa Myffiä siihen ettei siitä kuljeta aina maastakäsin. Menin puolipitkillä ohjilla jotta M sai tutkia ympäristöään, joka Myffin silmissä on niin kauhean erilainen ratsastaja selässä. Se säikähti sähkölangasta kuuluvaa napsausta, muttei onneksi lähtenyt lipettiin. Kierrettiin pihan keskellä olevat heinäpaalit, ja kun oltiin suuntaamassa takaisin kentälle, viereisessä tarhassa olleet hevoset ottivat muutaman juoksuaskeleen ja Myffi säikähti, jonka seurauksena se hyppäsi pystyyn ja pyörähti ympäri. Itse olin jo ihan varma että tipahdan, mutta pysyin kyydissä ja käskin neidin heti eteen enkä antanut sen jäädä seisomaan paikoilleen. Kentälle käveltiinkin neidin tahdosta melkoista vauhtia, ja kentällä käskin Myffin raville ja ravasin pari kierrosta. Otin pari hyppyä jotta saan kontrollin takaisin, mutta M säikähti makuulta seisaalleen nousevaa hevosta (ihme nössö :D) ja lähti ihan kunnolla rynnimään pitkää sivua pitkin. Pysäytin sen radikaalisti aitaan ja jatkoin käynnillä, ja pyörin pari volttia ettei se pääse rynnimään vaikka säikähtäisikin. Kun neiti meni kunnolla kävin tallissa heittämässä satulan pois, nappasin liinan matkaan ja suuntasin pyöröaitaukseen.


Pyöröaitauksessa mentiinkin sellaista kyytiä että selässä ei olisi kovin moni kestänyt. Ensinnäkin sisään mennessä M kolautti jalkansa porttina toimivaan puomiin, ja kun se sitten tipahti maahan (oli siis vain toisesta päästä maassa) lähti neiti kauhuissaan pakoon. Kun sain neidin rauhoiteltua ja puomin kiinni, ei tarvinnut tehdä muuta kuin löysätä liinaa ja neiti oli jo täydessä ravissa. Sitä ravia jatkuikin sitten muutaman kierroksen ajan, ja M veti aitausta ympäri tukka hulmuten kuin Vermon maalisuoralla. Pikkuhiljaa vauhti alkoi sitten hiipua, ja hetken aikaa mentiinkin sopivan rauhallisessa temmossa aitausta ympäri. Sitten M päätti lyödä liinat kiinni ja teki täysstopin, ja tietysti heilautin raippaa merkiksi siitä ettei nyt jäädä laiskottelemaan. Siitähän riemu vasta ratkesikin, kun M päätti lähteä täyttä laukkaa eteenpäin. Neiti veti kolmisen kierrosta aitausta ympäri vinkuen, pomppien ja pukitellen, kunnes otti taas stopin ja tarkkaili hetken aikaa miten liinan toisessa päässä siihen reagoidaan. Siinä vaiheessa alkoi hieman naurattaa kun toinen oli niin tohkeissaan, ja kun otin askeleen lähemmäs neitiä liinaa keräillen, se pomppasi pystyyn ja kauhoi etusilla ilmaa kuin mikäkin villihevonen. Laskeutuessaan se otti muutaman raviaskeleen häntä kaarella, kunnes pysähtyi ja tuli taskulle kerjäämään sokeripaloja. Hieman häkeltyneenä keräsin liinan kasaan ja taluttelin neitiä hetken ennen talliin menoa. Juoksutus sai jäädä siltä päivältä siihen, kun en halunnut ottaa sitä riskiä että neiti liukastuu pomppiessaan ja reväyttää jonkin lihaksen tai kaatuu ja pahimmassa tapauksessa murtaa jotakin.


Tiistaina ratsastelin kentällä ilman satulaa, ja tulin muutaman kerran puomeja jotta sain neidin keskittymään työntekoon. Keskiviikkona jatkettiin kentällä käynti-ravi-siirtymien merkeissä, ja käytiin lopuksi kävelemässä maastakäsin pellolla pitkin poikin. Käveltiin pellon halki siihen päätyyn jossa Myffi joulukuussa säikähti ja viskasi minut alas, ja kierrettiin pellon keskellä oleva puhelintolppa. Kavuttiin pieni nyppylä ylös ja tarkasteltiin maailman menoa hieman eri perspektiivistä, ja lopuksi käppäiltiin takaisin pellon toiseen päähän ja siitä tielle jota pitkin kesällä kuljetaan laitumille. M oli todella rauhallinen, ja teki jo melkein mieli nousta selkään ja ottaa parit laukkabaanat pitkin peltoa, mutta koska kello oli jo melko paljon ja pelto oli paikoin melko märkä, se sai jäädä ihan ajatuksen tasolle. Sittemmin kuulin että pelto on nyt kokonaan poissa käytöstä kun sitä valmistellaan tulevan kesän heinäsatoja varten, joten sinne ei ilmeisesti päästä ennen ensi syksyä. Pitänee hoitaa maastokoulu jatkossa laitumilla ja maastossa taluttelemalla!


Torstaina mentiin kentällä pieniä kavaletteja, ja perjantaina uskallettiin jo ottaa kentällä parit laukannostot kun pohja oli kuivunut niin hyvin. Tänään Myffi pääsi kengitykseen, ja pohjalliset ja hokit lähtivät nyt kokonaan pois. Huomenna olisi tiedossa kouluvalmennusta ja satulakokelaan testausta, ja ensi viikon suunnitelmat onkin ihan kokonaan ratsastuksien osalta auki. Saa nähdä päästäänkö treenailemaan uudella satulalla vai joudutaanko jatkamaan satulanmetsästystä ja treenailemaan enemmän ilman penkkiä. Toivottavasti ei, sillä kenttä alkaa olla päivä päivältä parempi ja kohta voitaisiin päästä jo hyppäämään!

Mitäs te olette puuhailleet hevosten kanssa tällä viikolla? :)

Kommentit