Parempaan päin

kuvat (c) Aliina Ruotsalainen
Meidän tallin kentälle tuli viimein uutta hiekkaa, ja vaikka se onkin vielä toistaiseksi levällään kentän keskiosassa eikä tasaisesti joka puolella, on pohjan kunto parantunut sen myötä huomattavasti. Kivet ei enää ole jatkuvasti nousemassa pintaan kun niitä on noukittu päivittäin pois, ja nyt voidaan alkaa hyppäämäänkin vähän erilaisilla teillä kuin pelkillä suorilla, kun ei tarvitse pelätä että kaarteessa jää kivi kavion alle ja mennään nurin. Innolla odotan seuraavaa hyppykertaa, joka pitäisikin pitää ihan tässä lähipäivinä!

Eilen kävin tallilla poikkeuksellisesti jo päivällä, ja päädyinkin kentälle samaan aikaan alkeistuntilaisten kanssa. Hieman ahdasta siis oli, mutta kyllä tuolla neljä hevosta vielä mahtuu jotenkin yhtä aikaa olemaan, vaikkei kenttä suurimmasta päästä olekaan. Ratsastelin ihan rennosti askellajeja läpi, ja tein muutamia väistöjä käynnissä ja ravissa pitkille sivuille. Myffi oli todella rento ja reipas, ja kulki kivasti omalla moottorilla eteen. Käveltiin paljon kentän keskiosassa jossa hiekkaa oli ihan keoittain, sillä siten saatiin hieman enemmän vastusta ja käynnistäkin hieman työteliäämpää. Tuppaan nimittäin herkästi laistamaan käyntityöskentelystä, kun Myffi on yleensä aina käynnissä kauhean tahmea. Nyt se oli kuitenkin kivasti kuulolla alusta asti, ja käynnissä työskentelykin oli oikein mieluisaa!



Ravissa mentiin vaan rennosti kenttää ympäri, välillä ympyröitä ratsastellen ja hieman asetellen. Kauheasti en Myffiltä vaatinut, kun en ollut kahteen päivään ratsastanut vaan oltiin hoidettu liikutus juoksuttamisen ja pienen maastolenkin muodossa. Käytiin siis kävelemässä sellainen kahden ja puolen kilometrin maastolenkki ihan maastakäsin, tutustuen lähimetsään ja postilaatikoihin, ja sattumalta auton ohitusta harjoitellen. Kaikki meni hienosti kun neidille sai aina jännän paikan tullen tungettua ruokaa suuhun (onneksi sitä ruokaa on joka puolella näin keväisin!), ja ainoat jännät jutut olikin ponit tallitien viereisessä aitauksessa, ja Myffin takana liikkeelle lähtevä auto. Postilaatikoita ei tarvinnut kuin vähän tuijotella, ja sen jälkeen ne oli neidille jo niin tuttuja että se sotki niiden kannet vihreällä kuolalla. Mutta ainakaan se ei pelkää niitä!

Laukat otin rennosti kenttää ympäri laukkaillen sillä välin kun aloittelijat vaihtoivat hevosia ja ratsastajia. Annoin Myffin mennä hieman reippaampaa ja normaalia pidemmässä muodossa aina siihen saakka, kunnes se tuttu musta putkilo alkoi taas olla niin kamalan jännittävä että sen kohdalla piti alkaa hyppiä sivuun. Välikäyntien aikana tutustuttiin tallin uuteen pikkuponiin, ja Myffi tietenkin sai slaagit ja pienen haistelun jälkeen nousi pienesti pystyyn hirveästi vinkuen. En ymmärrä mikä noissa pikkuponeissa on, kun ne on jostain syystä Myffistä niin kamalia!




 Laatu ei päätä huimaa, mutta ei herranjestas tän neidin kanssa :D Näyttääkö tuo poni teidän silmiin lihansyöjältä, kun Myffin mielestä se tuntui olevan vähintään lohikäärmeen kaltainen uhka..


Loppukäynneillä käytiin vähän laitumella käppäilemässä, ja yritettiin parhaamme mukaan ottaa rakennekuvia voikukkapellolla. Lopputuloksen varmaan arvaa, Myffillä suu täynnä kukkia ja vihreää kuolaa valuu suupielistä lakkaamatta. Kyllä sieltä jotain kivoja kuvia tulikin, ja jotain rakennekuvien poikastakin saatiin napattua. Vaikka lenkkarit kastuikin märällä pellolla ihan läpimäriksi, oli nuo kuvat sen arvoisia!
nämä kuvat (c) minä




Mulla on tällä hetkellä todella positiivinen fiilis hevostelun suhteen, etenkin verrattuna vaikkapa viime talven fiiliksiin kun mikään ei oikein ottanut onnistuakseen. Tämä satulaton jakso on antanut mulle ihan uudenlaista luottoa Myffiin, ja jotenkin tämä meidän välinen suhde on parantunut ihan huimasti viimeisten viikkojen aikana. Käydään nykyään joka päivä pienellä maastolenkillä, ja voin talutella Myffiä löysällä narulla eikä se säikähtäessäkään tee muuta kuin ota pari juoksuaskelta ja rauhoittuu sitten. Noissa pienissä pystyynnousuissa ja putkilon kohdalla säpsyilyissä en enää ole ihan hukassa, vaan saan pidettyä hermot kurissa ja ratsastettua neidin päättäväisesti eteen - enää en siis varo Myffin reaktiota paineistamiseen, vaan olen oppinut kääntämään tilanteen siten, että M ymmärtää minun olevan se joka määrää mitä tehdään. Hieronnan jälkeen se on ollut niin älyttömän rento ja yhteistyöhaluinen, että jokainen ratsastuskerta on jättänyt hymyn huulille vaikkei ihan tavoitteisiin oltaisi päästykään. Vaikka kiiman takia neiti onkin ollut hieman hapan ja heitellyt peräpäätä protestina raippaan, olen pystynyt vain nauramaan selässä panikoitumisen sijaan vaikkei penkkiä olekaan kyydissä kestämistä edistämässä. Satulan etsintä jatkuu yhä, mutta enää minulla ei ole kauheaa kiirettä löytää jotain sopivaa, sillä tiedän että meillä onnistuu nyt ilman penkkiä lähes kaikki samat asiat kuin penkilläkin. Toki silti parhaani mukaan uutta penkkiä etsin, jotta päästään valmentautumaan ja treenaamaan isompiakin esteitä kuin kuusikymppisiä. Enää ei kuitenkaan ole kauhea kiire ja pelko epäonnistumisesta, kun neiti on taas muistutellut minkä takia siihen silloin vuosi sitten niin kovasti kiinnyin. Muutamista ongelmista huolimatta meillä menee siis tällä hetkellä hyvin, ja parempaan päin ollaan koko ajan menossa. Vaikka kohta varmasti tullaan rytinällä näistä pilvilinnoista alas, voidaan silti varmasti elätellä toiveita ihanasta ja onnistuneesta kesästä, johon ei onneksi ole enää kauan ♥

Löytyikö kuvista lempparia? :)

Kommentit

  1. Kiva postaus ja hienoja kuvia mun suosikkeja ovat 7 ja 11.

    VastaaPoista
  2. Kaunis poni! Ja kiva, että olette päässeet yhteistyössä eteenpäin.

    VastaaPoista
  3. Nuo kolme viimestä kuvaa varsinki on tosi kivoja! :)

    kambozu.blogspot.fi

    VastaaPoista
  4. 3,7 ja 11 oli suosikkeja kuvista, mutta kaikki oli kyllä kivoja, etenkin pellolla otetut! Ihanan positiivinen postaus muutenkin ja kiva että teillä on sujunut hyvin viimeaikoina :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo peltokuvat on mun lemppareita myös :) Kiva että tykkäsit!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommenteista! :)