Tulevien viikkojen tapahtumia


Jaahas, mites sitä tämän postauksen aloittaisi. Tässä koeviikon keskellä nipistän jälleen aikaa lukemisesta postauksen kirjoittamiseen, mutta minkäs sille mahtaa kun ei maantieto oikein kiinnosta. Viime päivinä on tapahtunut melko paljon, etenkin tallilla. Myffin kanssa eletään nyt jännittäviä aikoja monellakin tapaa, ja niitä tulevia tapahtumia ajattelin teille nyt avata tässä luku-urakan keskellä. 

Ensinnäkin, ensi torstaina Myffillä on kengitys ekaa kertaa tällä uudella tallilla. Tallinvaihdon myötä myös kengittäjä vaihtuu, ja nyt yritetään saada uudet popot jalkaan ilman rauhoitusaineita. Kääks, mitäköhän siitä mahtaa tulla? Olen jo pitkään ollut sitä mieltä, että M saataisiin varmasti kengitettyä ilman rauhoittavaa, mutta entinen kengittäjä ei huonoselkäisenä suostunut ottamaan sitä riskiä että M alkaa tempomaan ja riehumaan kesken kaiken. Tämä uusi kengittäjä on kuitenkin kuulemani mukaan taitava hevostenkäsittelijä ja jaksaa vähän vääntää hankalampien tapausten kanssa jos tarve vaatii, ja niinpä kokeillaan nyt miten se kenkien vaihto sujuu ihan selvinpäin. Itse en varmaan pääse paikalle ainakaan koko ajaksi, sillä mulla on juuri siinä aamulla viimeinen koe jota ei oikein voi jättää väliin. Mielenkiinnolla (ja vähän ehkä kauhulla) odotan mitä siellä kengitystilanteessa käy, ja toivon hartaasti että M jaksaa käyttäytyä vaikken olekaan paikalla rauhoittelemassa. Eniten tässä huolestuttaa se, että kengitys on heti aamusta ja M ei ole oikein aamupersoona (eikä kyllä ole omistajakaan :D). M on aamuisin tosi kärttyinen ja se tarvitsee pari tuntia ulkoilua ennen minkään sortin hommien tekoa, tai muuten se heittää homman ihan läskiksi. Pitänee siis käydä tallilla heti kun pääsen koulusta, ihan vaan tsekkaamassa onko kengät saatu jalkaan vai ei. Onneksi meillä on vielä muuttopäivälle varattu rauhoittava tallella, joten voin vaikka jättää sen kaiken varalta karsinan oveen jos M päättää heittäytyä hankalaksi. 

viime perjantain valmennuksesta, postaus tulossa lähipäivinä kunhan video ehtii latautua! | Kaikki kuvat (c) Milla Funke
 
Toiseksi pieni ilmoitusasia jonka tarkkasilmäisimmät on varmaan jo huomanneet Instagramista - me lähdetään kisoihin! Perjantaina sain valmennuksessa käteen paperinipun, ja Katja sanoi että siinä on meidän ekat kisat. Koulukisat Kekkolan kartanon tallilla sunnuntaina 9.10, eli mitä, kahden viikon päästä. Olin siinä vähän että mitäs kettua, koulukisoihin? Vuosi sitten vannotin etten enää koskaan lähde kouluaitojen sisään pelleilemään, kun se ei tosiaan ollut mun juttu. Nyt ei kuitenkaan ole vaihtoehtoja, vaan sinne on mentävä vaikkei huvittaisikaan. Ohjelma ei ole vaikea, sillä mennään ihan vaan helppo c jotta saadaan vähän kokemusta. Sijoituksia ei siis taaskaan lähdetä hakemaan, mutta en tietenkään pahastu jos sieltä jonkinlainen ruusuke mukaan lähtee. Treenattiin tuota rataa pari kertaa siinä perjantaina, ja siinä ei ollut mitään ongelmia kunhan vaan itse muistin ratsastaa huolelliset tiet ja hyvät siirtymät. 
 
Ja niin, Instassa tosiaan mainitsin että lähdetään myös hyppäämään. Kekkolassa on siis kisaviikonloppu, mikä tarkoittaa sitä että lauantaina kilpaillaan esteillä ja sunnuntaina koulussa. Katja antoi mulle vapaat kädet lauantain kanssa ja sanoi että mene vaan jos siltä tuntuu, mutta pakko ei ole. Illan mietittyäni päätin lähteä kokeilemaan myös sitä estepuolta kahdesta syystä: ensinnäkin haluan paikan olevan Myffille mahdollisimman tuttu sitten kun siirrytään siihen koulunäperrykseen joka ei tosiaan ole meidän vahvuus. Esteillä se ei yleensä keskity muuhun kuin hyppäämiseen, joten siksi uskallan lähteä uuteen paikkaan hyppäämään vaikka tiedän Myffin olevan varmasti ihan ihmeissään uudesta paikasta. Pyrin kuitenkin saamaan sitä jännitystä hieman lievemmäksi tutustuttamalla sen kisapaikkaan jo koulukisoja edeltävänä päivänä, sillä pelkkien valkoisten aitojen ja siistiksi puunattujen kouluponien näkeminen riittää varmasti nostamaan meidän molempien stressitasot ennennäkemättömiin lukemiin. Toiseksi, stressaan itse kisaamisessa eniten sitä, osaanko toimia kisapaikalla. Osaanko näyttää oikeat paperit (osaanko edes ottaa niitä mukaan, saa nähdä :D), osaanko verkata kunnolla jne. Lauantai menee siis varmaan vähän siitä omasta toiminnasta huolehtiessa, mutta sunnuntaina sen pitäisi jo sujua ongelmitta ja siinä olisi mulle yksi huolenaihe vähemmän. En tiedä jännittääkö kukaan muu niin yksinkertaisia asioita kuin ilmoittautumista tai estekisoissa radankävelyä, mutta mä olen itse paniikin alla niin sokea ja kuuro kaikelle ympärillä tapahtuvalle että olisi ihan mun tapaista olla kuulematta milloin pääsen verkkaamaan tai unohtaa jotain tärkeitä papereita kotiin. Jos teillä on jotain hyviä vinkkejä kisajännityksen lieventämiseen tai jos vaikka osaatte kertoa jotain olennaista kisoissa toimimiseen liittyvää, olkaa kilttejä ja jakakaa viisautenne mun kanssa kommenttiboksissa! 
 


Ja viimeisenä mutta ei vähäisimpänä, me lähdetään 17.10 klinikalle. Laitoin torstaina viestiä samalle eläinlääkärille joka tutki Myffin jalkaa ja siinä olevaa pattia kesällä, ja kysyin kannattaisiko sille tehdä jotain kun se patti ei ole lähtenyt pienentymään vaan on muuttunut ihan kovaksi. Sain ohjeeksi käydä tsekkauttamassa sen klinikalla ihan varmuuden vuoksi, ja kolmen viikon päästä sitten kurvataan raviradan klinikalle kuvauttamaan tuo mystinen patti. Sehän ei siis haittaa Myffiä millään lailla - M ei arista sitä jos siihen koskee, se ei ole yhtään lämmin eikä sen sisältä valu mitään jos siinä olevan ruven avaa. M ei liiku mitenkään epäpuhtaasti vaan on ihan normaali itsensä, mutta kyllä se silti kannattaa tsekata ettei siellä varmasti ole edes mitään pientä vikaa. Tuleepa treenattua sitä lastausta ihan kunnolla, kun ensin ajetaan kahtena peräkkäisenä päivänä kisaamaan ja siitä reilun viikon kuluttua lähdetään klinikkareissulle!

Onko teillä jotain vinkkejä kisapaikalla toimimiseen?
Mitä te jännitätte kilpailuissa, vai jännitättekö ollenkaan? 
 

Kommentit

  1. Kannattaa etukäteen tehdä alustava aikataulu kisapaikalle! Lisäksi teen usein muitakin kaikenmaailman listoja pakattavista tavaroista, tehtävistä asioista yms. Jos on mahdollista kannattaa ottaa joku kaveri mukaan, joka osaa toimia kisapaikalla ja auttaa. Kilpailutilannetta voi mielikuvaharjoitella vaikka iltaisin ennen kuin menee nukkumaan, tärkeintä on muistaa kuvitella kaikki mahdollisimman todenmukaisesti ja niin, että kaikki menee täydellisesti.

    Itse en juurikaan jännitä etukäteen kilpailuja, mutta radankävelyn aikana alan jännittämään ja verkatessa jännitys on suurin :D Toivottavasti noista vinkeistä oli jotain apua ja tsemppiä kisoihin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, yritänpä hyödyntää näitä! :)

      Poista
  2. Sullapa on aktiivista elämää. Itseäni ei enää ole jännittänyt pitkään aikaan. Mä en oikeastaan muista että milloin se jännitys loppui.... mutta mun yksi valkku antoi hyvän neuvon ennen kisoja. Jos voit niin, mene jonnekin rauhalliseen paikkaan, kuuntelen jotain rauhallista musikkia, äläkä mieti yhtään mitään, mikä liittyy rataan tai itse kisoihin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota voisi kokeilla! Tosin tuskinpa pystyn ajattelemaan mitään muuta.. :D

      Poista
  3. Semmoisen vinkin annan vaikka paikalla on varmastikkin liikenteen ohjaaja mutta silti. Että yleensä kopit parkeerataan maneesin "ympärille" eli pitää ajaa sinne alas.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos vinkistä, tulee tarpeeseen! Hyvä kun tietää jo etukäteen mihin ne liikenteenohjaajat meitä ohjaa :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommenteista! :)