Yhtäkkiä kaikki on taas vaikeaa

kaikki ratsastuskuvat (c) Aliina Ruotsalainen
Myffi on ollut nyt noin viikon ajan tosi huono. Oma ratsastuskin on ollut ihan hirveää, päämäärätöntä ja hätiköivää. Kovasta yrityksestä huolimatta mikään ei tunnu onnistuvan, eikä mulla ole hajuakaan miksi.Viime viikolla ei ollut kuin ehkä yksi tai kaksi päivää jolloin olen lähtenyt kentältä tai maneesista takaisin talliin oikeasti tyytyväisenä niin hevoseen kuin itseenikin, ja muina päivinä onkin sitten turhauttanut ja ärsyttänyt niin pirusti ettei ole tosikaan. Ilmeisesti meillä meni liian kauan ihan liian hyvin, ja nyt koittaa se aika kun kaikesta tulee taas vaikeaa koska kukaan ei yksinkertaisesti saa nauttia hyvin menneistä treeneistä paria viikkoa kauempaa.

Tiistaina ohjelmassa oli itsenäistä hyppelyä, ja rakensin maneesiin pari ihan helppoa tehtävää. Toisella pitkällä sivulla oli ristikko-puomi-ristikko -linja, jonka toinen ristikko nostettiin lopussa pystyksi. Toisella pitkällä sivulla oli n 70cm okseri, ja keskellä kenttää oli kavaletti jolla treenattiin laukanvaihtoa esteen avulla. M oli alkuun tosi hitaan oloinen, ja se tuli joka hypyllä liian lähelle tai lähti ihan liian kaukaa. Kavaletilla laukka ei vaihtunut kertaakaan, vaan vaihto tuli pidätteistä huolimatta vasta kulmassa ravin kautta. Okserille löytyi hyvä paikka tasan kahdella ensimmäisellä kerralla, ja sitten tultiinkin niin pohjaan että olin itse jo valmistautunut kieltoon. M kuitenkin loikkasi mitä kummallisemmilla hypyillä yli, pelastaen osaamattoman kuskin takuuvarmalta putoamiselta useaan kertaan. Siinä missä itse ratsastin paremmin alkutunnista ja M oli vähän vaisu, loppua kohden M alkoi näyttää mulle miten ne hommat pitäisi tehdä ja itse vaan roikuin mukana. Linja meni lopussa tosi hyvin ja askeleet sattui hyvin kohdilleen, mutta sitä ennen tultiin monta kertaa niin lähelle että puomit kolisi ja seuraavalle esteellä lähdettiin suurin piirtein välissä olevan puomin kohdilta. Kummasti se sitten alkoi sujua kun lopetin paikan etsimisen ja annoin Myffin katsoa ponnistuskohdat itse. Pitäisi vaan luottaa hevoseen vähän enemmän heti alusta asti niin olisi molemmilla kivempaa.


Näistä kahdesta viimeisestä kuvasta näkee hyvin mitä tuossa okserilla kävi. Ensin tultiin hyvälle kohdalle, hypyssä oli pikkuisen enemmän pyöreyttä ja heilahtaneesta kuvasta huolimatta meno näyttää ihan kivalta (paitsi että voisin opetella myötäämään..). Alemmassa kuvassa taas aloin säätämään liikaa ennen estettä, tultiin ihan liian pohjaan ja tämän seurauksena hyppy ei ole läheskään yhtä pyöreä, jään itse liikkeen jälkeen ja istun paljon pystymmässä, en osaa myödätä sitä vähää mitä tuossa ylemmässä kuvassa ja kantapäätkin jää paljon ylemmäs. Sen siitä saa kun säätää liikaa, pitäisihän mun jo se tietää! Ennenkin olen itseäni tästä soimannut, mutta jostain syystä en vaan opi. 

No joo, hypyt ei menneet ihan niin hyvin kuin olisin halunnut, joten päätin vielä lopuksi työskennellä hetken ravissa hakien sitä parempaa muotoa. M toimi siinä tosi hyvin, ja muoto löytyi melko vähällä vaivalla. Tämän myötä saatiin lopetettua hommat suht hyvään fiilikseen, vaikka ne hypyt jäikin hieman kaivertamaan mieltä. Mutta eipä niille enää mitään voi, tehty mikä tehty ja ensi kerralla sitten paremmin.


Keskiviikkona oli taas kouluvalmennuksen vuoro. Valmennus oli puoli kahdeltatoista, ja syyslomalla luokittelen tuon vielä aamuksi. Mun aamu olikin sitten astetta kaoottisempi, kun erinäisistä syistä tallille lähtö venyi puoli yhteentoista. Kotiovesta lähtiessäni mulla oli tasan tunti aikaa valmennuksen alkuun, ja mun piti siinä tunnin aikana kävellä reilu pari kilometriä tallille, hoitaa hevonen joka on seissyt aamun räntäsateessa tarhassa (onneksi on fullneck -loimet!) ja verrytellä heppa käynnissä valmennusta varten. Ehdin kuin ehdinkin valmennukseen, kun periaatteessa juoksin puolet matkasta tallille ja jätin karsinan siivoamisen suosiolla hieman myöhemmälle. En kuitenkaan ehtinyt syödä mitään ennen tallille lähtöä, joten mulla oli vähän heikko olo jo alussa. En kuitenkaan pyörtynyt, onneksi, vaan selvisin siinä mielessä valmennuksesta ihan kunnialla. Omat ratsastustaidot taisi kuitenkin jäädä sinne jääkaappiin sen aamupalan kanssa, ja tuo meidän meno tuntui taas vaihteeksi sellaiselta räpellykseltä ettei siitä kehtaisi oikein edes puhua. Ei se kuvissa onneksi siltä näytä, mutta videota en ole vielä uskaltanut katsoa kun sitä löytyy 18 minuutin verran. Vielä en siis sitä ainakaan julkaise, mutta saa nähdä jos joskus myöhemmin uskallan sen katsoa ja jaksan editoida ja ladatakin sen teille katsottavaksi. Nyt mennään kuitenkin ihan vaan kuvilla.


Valmennuksessa tehtiin väistöjä, vastalaukkatreeniä ja keskityttiin mun käsiin ihan urakalla. Olen nyt jotenkin oppinut pahan tavan, ja lasken kädet ihan liian alas saadakseni Myffin myötäämään edestä. Nyt sainkin kuulla muistutuksia käsien oikeasta paikasta joka toinen minuutti, mutta arvatkaapa vaan muistinko silti kantaa niitä. Tuntui että kaikki neuvot meni toisesta korvasta sisään, pyöri hetken siellä yrittäen upota kalloon, mutta lopulta luovutti ja tuli toisesta korvasta ulos. M oli myös vähän hitaalla päällä, eikä oikein tahtonut väistättää takaosaa. Vastalaukkatehtävässä se ei olisi millään halunnut mennä uraa pitkin "väärässä" laukassa, vaan pudotteli raville ja korjasi itse laukan oikeaksi. Ainoa oikeasti hyvin onnistunut tehtävä oli se kaikista viimeisin, jossa mentiin maneesia ympäri ja Katja huusi aina kumman laukan nostan. Siinä M oli tosi kivasti kuulolla ja nosti joka kerralla juuri sen laukan minkä pyysin, ja siitä jäi taas ihan kiva fiilis. Tein tuota samaa tehtävää viikonloppunakin, kun ruetaan nyt lisäämään valmennuksiin enemmän vastalaukkatreeniä ja edetään siitä sitten pikku hiljaa kohti laukanvaihtoja. Viikonloppuna onnistui jo sellainenkin, että nostin pitkän sivun alussa vastalaukan, parin askeleen jälkeen vaihdoin nopeasti ravin kautta myötälaukkaan ja siitä vielä saman pitkän sivun aikana kerran vastalaukkaan. Vaihdot tuli siis tosi nopeasti, mutta M teki ne ihan tosi hyvin! Joku siis sentään onnistuu, vaikkei tuollaiset perus ravitehtävät, kuten väistöt, nyt jostain syystä onnistukaan.


Valitettavasti asiat ei ole tästä helpottumassa sitten yhtään. Syysloma loppui ja tänään piti taas palata koulunpenkille, ja rehellisesti sanottuna ei olisi kiinnostanut sitten pätkääkään. Olen niin autuaasti unohtanut kaiken kouluun liittyvän tuossa viime viikon aikana, että olen varmasti ihan pihalla kaikesta parin ensimmäisen päivän ajan. Nyt pitää taas rueta heräämään aikaisemmin, ja koulussa pitää olla taas pitkälle iltapäivään - toisin sanoen hei hei valoisan aikaan talleilut. Tilannetta ei helpota se, että kellojen siirtämisen takia pimeä tulee aikaisemmin ja viime viikon sateiden takia kenttä on hieman mutainen. Ratsastuskoulutuntien aikaan muuallekaan ei kuitenkaan pääse ratsastamaan, joten niinä päivinä jolloin koulu kestää neljään on vaan odotettava kahdeksaan jotta tunnit loppuu, tai sitten mentävä ulkona mutaisella kentällä - ja siitähän ne meidän uudet takasuojat muuten tykkää! Niiden puhtaana pito on ihan tajuttoman vaikeaa, ja ne pitää harjata heti ratsastuksen jälkeen tai se hiekka ei lähde niistä ikinä. 

Voi kun aina olisi maneesi omassa käytössä!
Myffin ratsastettavuuden kannalta päätin vaihtaa suitset takaisin vanhoihin perussuitsiin, ja jättää meksikolaiset toistaiseksi vain estekäyttöön. Ne meidän vanhat on kyllä ihan hirveässä kunnossa, ja vaikka eilen putsasinkin ne ihan perusteellisesti, on uusien osto melko todennäköisesti edessä jos nuo nyt toimii paremmin kuin meksikolaiset. Vähän kyllä epäilen, mutta kokeillaan kuitenkin - eihän sitä koskaan tiedä miten ne toimii ennen kuin kokeilee. Tavallaan toivon tuon pienen muutoksen helpottavan sitä hyvän muodon löytymistä entisestään, kun nyt viikonloppuna siitä ei tullut yhtään mitään. Niska ei joustanut vaikka kuinka taivuttelin, ja siitä se suitsien vaihtamisen idea sitten lähti. 

Loppuun vielä sellainen maininta, että me jätetään nyt ne tulevat estekisat suosiolla väliin sen Myffin jalassa olevan luutulehduksen takia, ja sen sijaan mä suuntaankin Lahteen playsson.netin blogiexpoon. Olin samassa tapahtumassa jo viime vuonna, ja tänä vuonna haluan ehdottomasti lähteä uudestaan! Kisojen väliin jääminen ei oikeastaan hirveämmin harmita, sillä vaikka Myffin jalka kestääkin ihan normikäyttöä, kisat on kumminkin aina eri juttu kun siellä on kaksi rataa hypättävänä ja kuka tietää jos jalka vaikka alkaakin oireilemaan. Todennäköisesti meidän kisat on nyt tältä vuodelta kisattu (hah, käytiinkin jopa kaksissa kisoissa :D), mutta pieni mahdollisuus on että käydään vielä uudemman kerran Kekkolassa kun ne perutut estekisat olisi kuulemma tarkoitus järjestää jossain vaiheessa uudestaan. Saa nähdä mitä käy, mutta muuta en lupaa kuin sen että 20.11 mut löytää halutessaan Lahdesta!


Miten teillä menee ratsastuksen saralla?
Oletteko te tulossa Playssonin blogiexpoon? 

Kommentit

  1. Kannattaa kokeilla Micklemeitä! Meidän herkkis toimii niillä ihan sika kivasti ja pelkkää hyvää muutenkin kuullut kyseisistä suitsista. :) on aika kalliit,mut kirppiksiltä saa jo järkevään hintaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo meilläkin oli Samballa nää ja se tosiaan oli ihan älytön kuumakalle ja otti nokkiinsa pienistäkin jutuista. Suosittelen kanssa! :)

      Poista
    2. Micklemeistä oon kyllä haaveillut, mutta tuo hinta on niin pirun suolainen.. Pitää pistää kyllä hinnasta huolimatta nuo ihan vakavaan harkintaan, kun laatusuitset olisi kuitenkin löydettävä!

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommenteista! :)