Irtojuoksutusta, maastoilua & muita kuulumisia


Ihan heti ensi alkuun sellainen pikainen maininta, että tämä tulee olemaan viimeinen normipostaus ennen joulukalenterin alkamista. Mulla on siinä vielä kauheasti tekemistä vaikka kauheasti olen kyllä jo tehnytkin, mutta vaikka kuinka haluaisin kirjoitella eilisistä hankitreeneistä joissa M oli ihan supersuperhyvä, taidan säästää sen hieman myöhemmälle ja sisällyttää ne kuvat johonkin luukkuun. Mulla on niin paljon asiaa ja kerrottavaa, etten viitsi ihan kaikkea tähän laittaa kun muuten tämä postaus venyisi hieman liian pitkäksi. Yritän siis pitää höpinät mahdollisimman lyhyinä.

Viime viikko oli vähän sellainen rento hepanhuoltoviikko jos näin voi sanoa. Oikeastaan samalla teemalla jatketaan tänäänkin, kun M pääsee pitkästä aikaa hierottavaksi. Joka tapauksessa, viime viikon nirppanokkailujen ja ihme spurttailujen johdosta päästin Myffin keskiviikkona vähän rallittelemaan maneesiin, ja voi kun se oli innoissaan! Instasta jotkut on saattaneetkin jo nähdä pienen pätkän noista ralleista, mutta kokosin parhaat palat vielä hieman pidemmäksi videoksi tuohon alle. Kokeilin ottaa järkkärillä jonkinlaisia kuviakin, mutta tosi harva niistä onnistui kun kerran maneesissa oltiin. Pitää joskus kysäistä jos kentällä juoksuttaminen olisi mahdollista, niin saisi paremman valon ja kivempia kuvia. M kyllä pääsisi ihan helposti hyppäämään niistä aidoista yli, mutta en kyllä usko että se uskaltaisi siitä mihinkään livistää.



Torstaina treenattiin ihan vaan sileellä, ja siitäkin mulla on vähän videonpätkää. Meillä ei kuitenkaan mennyt niin hyvin että haluaisin tuota videota julkaista, kun M oli ihan superjäykkä ja muutenkin tosi huono ratsastaa. Keskityinkin sitten lähinnä purkamaan siltä ylimääräisiä virtoja pois, koska perjantaina lähdettiin tutkimaan maastoja erään tallilaisen kanssa. Mulla loppui perjantaina koeviikko, joten päästiin hyvin jo kahdentoista jälkeen matkaan. Kierreltiin erilaisia polkuja ja tultiin kerran laukalla yksi mäki ylös, ja ai että Myffi oli innoissaan! Aluksi sitä jännitti ihan älyttömästi, mutta ihan nätisti se kulki edellämenevän perässä ja rentoutui pikku hiljaa. Ensimmäisen ravipätkän jälkeen se aloitti hirveän pörinän ja puhinan, ja paineli menemään ihan täpinöissään. Laitoin ihan varalta Myffille martingaalin, jotta saan vähän tehostettua pidätteitä kun arvelin jo ennalta sen olevan ihan innoissaan ja koko ajan menossa. Tuo osoittautui ihan hyväksi valinnaksi, sillä pari kertaa meinattiin mennä kaverista ohi kun vauhtia oli hiukan enemmän :D Mentiin tarkoituksella suht rento ja rauhallinen lenkki, kun maastokaverilla ei ollut tilsakumeja ja lumi paakkuuntui tosi herkästi kavioihin isoiksi tilsoiksi. Onneksi Myffille laitettiin reilu viikko sitten sekä hokit että tilsakumit, niin voidaan maastoilla hyvillä mielin ja käydä taas loppukäynneillä tiellä vaikka olisikin hiukan liukasta. Oli kyllä ihana käydä pitkästä aikaa maastossa, harmi vaan kun reittejä on vähän rajallisesti kun samassa metsässä menee myös ihmisten kuntopolkuja, joille tietysti vedetään ladut näin talvisin. Pitää kuitenkin olla iloinen edes näistä reiteistä, sillä kaikilla talleilla maastoilumahdollisuuksia ei ole ollenkaan!

lavastettu kuva tallitien päästä lauantain loppukäynneiltä :D

Lauantaina käytiinkin sitten valmennuksessa, ja Katja kävi alkuun pehmittelemässä Myffiä ja jumppailemassa sitä meille molemmille vaikeampaa suuntaa, eli oikeaa, auki. Sen jälkeen hyppäsin itse selkään, ja keskityttiin ihan vaan saamaan M rennoksi ja hakeutumaan itse sinne eteen-alas, ja ai vitsi miten ihanasti se nykyään sinne menee! Vielä reilu kuukausi sitten siinä oli ihan hirveä vääntö, mutta nyt ei tarvitse kuin ottaa ulko-ohja tasaiselle tuntumalle ja höllätä sisältä ja voilá, siinä on mulla kivasti niskasta joustava hevonen! Oikealle M oli paljon jäykempi, mutta meni silti tosi helposti niin pyöreäksi kuin vain suinkaan pystyi. Kokeiltiin sitten vielä ratsastaa takaosaa enemmän alle, ja kappas kun sekin oli helppoa oikealla ohjeistuksella. Hetki haeskeltiin niitä oikeita säätöjä, ja siitä se heppa sitten yhtäkkiä muuttui ihan kokonaan, pyöristyi koko rungostaan ja alkoi käyttää takaosaa niin aktiivisesti että olo oli ihan kuin kouluratsastajalla! Katja sanoikin että se pätkä olisi pitänyt saada videolle, kun M astui askeleet kunnolla ja rauhassa, ja käytti takaosaa paremmin kuin koskaan aiemmin. Saa nähdä jos tässä lähiaikoina saisi jotenkin pari videopätkää valmennuksistakin, ja jos sattuisi vielä saamaan nämä hyvät pätkät taltioitua niin tykkäisin paljon!

(c) Iida

Sitten vielä tähän loppuun haluaisin hieman oikaista pientä väärinkäsitystä. Tämä vajaa pari viikkoa sitten kirjoitettu postaus meidän epäonnistuneesta kisareissusta herätti kommenttiboksissa paljon liikettä, ja olen teille todella kiitollinen kaikista tsempeistä ja sympatiasta, koska ne todellakin tuli sinä viikonloppuna tarpeeseen! Kommenteista kuitenkin haiskahti eräänlainen tietty väärinkäsitys, ja sunnuntaina sitten erään kommentin myötä päätin kirjoittaa tähän postaukseen ns. jatko-osan, jossa korjaan näitä mahdollisia väärinkäsityksiä ja yritän tuoda omat pointtini esille selvemmin. En kuitenkaan ehdi siitä kokonaista postausta väsäämään, joten tulkoot nyt tähän tämän postauksen loppuun!

Haluan huomauttaa, että tuo postaus oli kirjoitettu samana iltana kun tuo lastausepisodi tapahtui, ja näin ollen varmaan osaattekin päätellä ettei tunnekuohuissa kirjoitettu teksti aina ole laadultaan tai sisällöltään sitä parasta. En tiedä, välittyikö tuo mun pääpointti tekstistä jotenkin hirveän epäselvästi, mutta haluan nyt korostaa että Myffillä ei ole mitään suurta lastausongelmaa, pientä vastustelua vaan. Niihin muuttoa edeltäviin ongelmiin verrattuna tässä ei nyt oikeasti olla juuri minkään ongelman äärellä, vaan nyt sattui vaan huono tuuri kun olosuhteet oli vähän mitä oli. Juttelin Katjan kanssa tästä tapahtumaketjusta sinä samana viikonloppuna, ja hänkin sanoi että se pimeys oli varmasti Myffille vähän vierasta ja pelottavaa. Valoisalla M olisi hyvinkin voinut mennä koppiin, oli ympärillä sitten kaksi tai kaksikymmentä ihmistä, mutta pimeällä kaikki ihmeelliset varjot ja oudoista suunnista tulevat valot olivat tietysti sille hieman kummallisia.

(c) Iida

Sitten haluan vielä nostaa esiin yhden kommentin, joka jätettiin postaukseen sunnuntaina. En nyt lainaa tähän koko kommenttia, vain osan siitä, mutta jos koko kommentin ja mun vastauksen siihen haluaa lukea, sieltä postauksen alta se löytyy:

Nöyrry hieman. En ymmärrä, miksi olit noin vastahakoinen (näin ainakin tekstistä ymmärsin) ottamaan muiden neuvoja vastaan. Miksi ihmeessä et voinut antaa jonkun muun lastata? Et olisi menettänyt mitään, ja parhaassa tapauksessa se kaakki olisi sinne koppiin saatu. Et tule selviämään ongelmista yksin. Vaikka se on sun hevonen, ei se tarkoita, etteivät muut sitä osaisi käsitellä. Ota apua vastaan!
- Anonyymi
Rehellisesti sanoen tämä kommentti häiritsi mua ihan älyttömästi, ja meni monta tuntia sen lukemisesta ennen kuin pystyin vastaamaan siihen jotenkin järkevästi. Tämä kommentti kuitenkin herätti minut siihen, että ehkä se mun pointti ei tosiaan tullut tarpeeksi selvästi esille. En ollut vastahakoinen ottamaan neuvoja vastaan, vaan kyllä kuuntelin paikalla olleiden ehdotuksia. Se syy miksi en antanut jonkun muun lastata oli se, että ne muut oli siinä se ongelma. Ihan oikeasti, ketään syyttelemättä nostan taas esiin sen tosiasian, että paikalla oli ihan liikaa ihmisiä jotka stressasi niin minua kuin hevostakin, etenkin kun M ei ole tottunut niin monen ihmisen ympäröimänä olemiseen hämärällä tallipihalla, koppi edessä. Tiedän, ja tiesin tuolloinkin, että jonkun muun lastaamana M olisi hyvinkin voinut mennä koppiin, mutta mulle oli tärkeämpää saada itse tilanteeseen jonkinlainen ratkaisu kuin pakottaa Myffiä johonkin selvästi epämiellyttävään ja pelottavaan tilanteeseen antamalla naru jollekin muulle ja katsomalla vierestä kun vieraat ihmiset pakottaa sitä koppiin. Me ollaan tässä tämän syksyn aikana viimein saatu vahvistettua tätä meidän välistä luottamusta aika huimasti, enkä halua pakottamalla lähteä pilaamaan vaivalla tehtyä työtä. Toki Myffillä on rajat joita sen on pakko noudattaa, mutta tällaisissa tilanteissa en näe mitään järkeä siinä, että stressaan hevosta entistä enemmän luovuttamalla sen jollekin vieraalle. Jos M olisi ollut rennompi, olisin antanut sen jollekin toiselle lastattavaksi. M kuitenkin näytti ihan siltä, että parin yrityksen jälkeen se kiskaisisi itsensä sillalta loikatessaan irti ja juoksisi karkuun. En tietenkään osaa ennustaa hevoseni tekemisiä, mutta yhä edelleen, minä tunnen sen parhaiten ja tiedän, mikä sille milloinkin on parasta. Pakottamalla hevosta ei saa minnekään, ei vaikka kuka olisi siellä narun päässä. 

Pari huomioitavaa asiaa vielä; ensinnäkin, tiedän ettei ongelmista selviä yksin ja että apua pitää ottaa vastaan. Miksiköhän muuten meillä on valmentaja joka on myös auttanut, ja auttaa edelleen, meitä lastausongelmien kanssa? Miksiköhän muutettiin maneesitallille parempien tilojen ja todennäköisesti tietyillä osa-alueilla asiantuntevampien ihmisten ympäröimäksi? En kuvittele olevani mikään hevoskuiskaaja, jos tuosta nyt sellaisen vaikutelman sai. Toiseksi, näin vahvasti kritisoivia kommentteja arvostan paljon enemmän, jos ne jätetään nimellä. Ihan oikeasti vähän jopa loukkaannuin tästä kommentista, kun se jätettiin anonyymina ja noin kovin syytöksin varustettuna. Ja kolmanneksi, jos Myffistä ei halua käyttää sitä sen kutsumanimeä, hevonen tai poni käy ihan hyvin. Kaakki ei kuitenkaan ehkä ole oikea sanavalinta jos kommentin haluaa pitää ystävällisenä, etenkään anonyymilta. Pieniä juttuja, mutta nostan esiin ihan vaan osoittaakseni, miten pienistä asioista nämä tällaiset jutut joskus ovat kiinni. 

(c) Iida  | tässä meneillään pieni Snapchat -tuokio. Jos haluatte seurailla meidän menemisiä siellä, lisätkää mut nimellä vilmalottaw :)

Seuraavan kerran palaillaan sitten joulukalenterin merkeissä! Blogin ulkoasu tulee kokemaan jonkinlaisia muutoksia, mutta ne paljastuu sitten joulukuun ensimmäisenä päivänä ;) Jos teille tulee vielä mieleen jotain postausehdotuksia tai -toiveita, heitelkää niitä tuonne kommenttiboksiin! Ja muistakaa, kommentit on aina kivoja kunhan ne on asiallisia, siksi nostin esille tuon esimerkin. Arvostan jokaista kommenttia, ja mielelläni niitä aina luen! :)

Kommentit

  1. Kiva postaus ja ihania talvisia kuvia. voi kun, M tykkää irroitella. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon :) M kyllä tykkää, pitänee lisätä irtojuoksutusta treeneihin vähän enemmän :D

      Poista
  2. Ihana irrotteleva Myffi! :D Aika hurjan näköisiä nuo pukkisarjat! Hassua, miten hevoset voikin "laskea" itsensä niin alas, kun rallittelevat menemään, ettei selkä liiku paljoa mihinkään! :D Ihana, hyväntuulinen video, sinäkin kun naureskelet taustalla :D
    Mukava kuulla teidän peruskuulumisia! :)

    -Siiri
    siirixo.blogspot.fi

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo nuo pukit oli aika hurjia, etenkin kun se ei ole koskaan ennen riehunut ihan näin villisti! Pakkohan sille oli sitten nauraa :D Kiva kuulla että tykkäsit! :)

      Poista

Lähetä kommentti

Kiitos kommenteista! :)