Vuoden viimeiset

(c) Ronja Ronkainen
Hyvää vuoden viimeistä päivää kaikille! Ajattelin tulla ihan viime hetkillä kertomaan tämän vuoden viimeisistä valmennuksista ja yksistä itsenäisistä estetreeneistä, että sitten vuoden vaihtuessa voidaan keskittyä heti ajankohtaisiin asioihin eikä tarvitse muistella edellisvuoden juttuja. Tähän postaukseen tulee nyt aika paljon asiaa, mutta onneksi mulla on pari videota ja kasa kuvia mukana niin ei mene ihan pelkäksi höpötykseksi koko postaus!

Aloitetaan vaikka reilun viikon takaisista itsenäisistä estetreeneistä. Iida oli pitkästä aikaa mukana tallilla auttelemassa ja kuvailemassa, joten tietysti käytin tilanteen hyödyksi ja mentiin hyppäämään. Ei tehty mitään hankalaa, vaan laitettiin sinne tänne yksittäisiä esteitä ja niistä sitten kehiteltiin jonkinlaista rataa siinä mennessä. Yhteen pystyyn laitettiin laine pelokkeeksi, että tulee treenattua noita erikoisempiakin virityksiä ja kokeiltua miten niistä selvitään. 

(c) Iida Tiainen
Myffi oli tuolloin ihan kivalla tuulella, ja totteli hyvin vaikka olikin aika reipas. Treenattiin alkuun laukavaihtoja puomilla, ja se ei ensimmäisen kerran jälkeen enää sujunutkaan hirveän hyvin kun M vaan kaahasi puomista yli. Hypätessä se kuitenkin rauhoittui, onneksi, ja päästiin ehjänä yli jokaisesta esteestä, myös laineesta. Yllättäen M ei kyttäillyt sitä juuri ollenkaan kun kävin ennen hyppäämistä sitä sille näyttämässä. Ekoilla kerroilla se toki vähän tuijotteli, mutta melko pian se siihen tottui.

Instagramissa meitä seuraavat tietääkin jo että tuo hyppykerta ei kuitenkaan sujunut ihan täysin kommelluksitta. M oli tuona päivänä paitsi reipas, myös erityisen säikky lämpimien säiden ja niiden takia katolta putoavien lumien takia. Niinpä mun radansuunnittelu keskeytyi pahemman kerran kun istuskelin Myffin selässä taaksepäin tuijotellen, yksi käsi löysiä ohjia pidellen ja esteiden hyppyjärjestystä miettien kun katolta putosi lunta. Myffi tietysti herkkiksenä luuli maailmanlopun koittaneen ja pinkaisi karkuun, ja itse tietysti lensin kyydistä tutustumaan maneesin hiekkaan. Eipä siinä mitään, takaisin selkään vaan ja siitä lähtien pidin ohjat vähän paremmin kädessä ja katseen edessäpäin. Mitään ei onneksi sattunut, mutta seuraavana päivänä vasen polvi ja saman puolen käsivarsi oli ihan älyttömän kipeitä. Se meni onneksi ohi, eli ihan mustelmilla selvittiin tuosta mätkähdyksestä. Valitettavasti putoaminen ei tallentunut videolle, mutta lohdutukseksenne M säikähti katolta putoavaa lunta toisenkin kerran ja teki tyylikkään sivuloikan joka onneksi sattui tulemaan videolle. Parin turhan kiellon lisäksi videolta siis löytyy sellainenkin taidonnäyte teidän viihdykkeeksi.

(c) Iida
(c) Iida
(c) Iida
 
Tiistaina hypyt jatkui, tällä kertaa Katjan valmennuksessa. Maneesissa oli ihan hirveä ruuhka, ja siellä oli koko valmennuksen ajan vähintään kolme muuta hevosta. Ei siis hypätty mitään rataa tai muuta tilaa vievää, vaan mentiin toisella pitkällä sivulla innaria ja jumpattiin siten selkää. M meni yllättävän rennosti, vaikka se on aiemmin kyttäillyt innareita aina ensimmäisillä kerroilla ja ottanut aina alkuun pari kieltoa. Nyt se meni kuin vettä vaan, mitä nyt laukka vaihtui aina kun lähdettiin ensimmäiselle esteelle vähän kaukaa ja M joutui venyttämään askelta. Vähän oli myös ongelmia keskelle tulemisessa, mutta pääasiassa kaikki hypyt oli sulavia ja rentoja, eikä sellaista aiempien kertojen jännittynyttä pomppimista ollut havaittavissa.
Keskiviikkona treenailtiin vielä sileällä, ja Katja kävi taas aluksi pehmittelemässä ponin valmiiksi. Ronja oli mukana kuvaamassa, joten nyt mulla on pitkästä aikaa taas kouluvalmennuksesta videopätkiä ja kuvia näytettävänä. Maneesissa oli taas ihan älytön ruuhka, joten tilaa ei taaskaan ollut mitenkään älyttömästi. Kaiken lisäksi radio oli päällä, joten mulla meni suurin piirtein puolet Katjan neuvoista vähän ohi kun en vaan kuullut. Yleensä kuulin lauseista vain alut tai pätkän keskeltä, ja arvasin loput ja toivoin päätelleeni oikein. Olisihan sen radion varmaan voinut sulkeakin, mutta ei se silloin tullut mieleen, ihme kyllä :D
loput kuvat & video (c) Ronja Ronkainen

Mulla oli hirveä ongelma saada Myffi ravaamaan hitaasti, kun se olisi halunnut puksuttaa eteenpäin kuin mikäkin höyryjuna. Jossain vaiheessa mun piti heittää jalustimetkin pois, ja vaikka Myffin askeleissa on yleensä ihan helppo istua ilman jalustimia, ei se ole ihan niin helppoa kun poni kipittää menemään ihan päättömänä. Loppua kohden se sitten hieman rauhoittui ja sieltä tuli kyllä ihan hyviäkin pätkiä, eli ihan hyvä fiilis kyllä jäi. 

Puhuin jossain joulukalenterin luukuissa siitä, miten haluaisin Myffille koulupenkin. Keskiviikkona Katja huomauttikin, että Myffi on muuttunut rakenteeltaan ja ratsastettavuudeltaan tässä syksyn aikana sen verran, että nyt se koulusatula olisi aika jees että saataisiin jalka kunnolla pitkäksi eikä tuo estepainotteisen yleissatulan muotoilu estäisi sitä jalan käyttöä. Tuo meidän penkki on kyllä ihan sopiva, mutta estepainotteisuuden takia se ei ole ihan ideaali sileäntreeniin ja siksi koulupenkki olisi tuon rinnalle parempi kuin hyvä hankinta. Valitettavasti satulat maksaa ja raha ei kasva puissa, joten ihan heti ei voida lähteä koulupenkkiä ostamaan. Pitää nyt kuitenkin laittaa se ihan vakavaan harkintaan (ja jokaiselle lahjatoivelistalle), ja toivoa että saataisiin sellainen jossain vaiheessa hommattua. Helpottaisi nimittäin niin hevosen kuin ratsastajankin elämää aika paljon!
 
Hyvää uutta vuotta kaikille lukijoille!

Kommentit