Haastepostaus: Hevoseltani olen oppinut..

..että hevostelu ei ole aina niin vakavaa :D

Huimaa menoa -blogin Lotta heitti mulle tällaisen mielenkiintoisen haasteen, jossa ideana on käydä läpi asioita joita oma hevosesi (tai vaihtoehtoisesti vuokris tms.) on sinulle opettanut. Mun mielestä tämä on ihan mahtava idea, etenkin kun olen hehkuttanut Myffin kehitystä täällä ihan älyttömästi. Faktahan on että heppa ei opi jos kuski ei opi, eli pakostikin on itsekin tullut opittua jotain tässä puolentoista vuoden aikana. En ole niihin omiin oppimisiini kuitenkaan hirveästi koskaan paneutunut koska hei, Myffihän tässä se päätähti on. Se on kuitenkin opettanut mulle niin paljon kaikkea, että tästä saadaan kyllä kasattua tosi kiva postaus heti näin uuden vuoden alkuun!


Myffiltä olen oppinut..

- mitä hevosen omistaminen oikeasti tarkoittaa. Ennen omaa hevosta ajatteli että jos se oma hevonen olisi olemassa, olisi tallille lähteminen joka päivän kohokohta, ja sinne lähdettäisiin aina innolla treenaamaan ihan tosissaan. Sitä ajatteli ettei oman hevosen kanssa puuhaaminen vaan voi tuntua tylsältä, ei sitten millään ikinä koskaan. Sitä ajatteli että ei ne talvet voi niin pahoja olla kunhan vaan laittaa tarpeeksi päälle, eikä ne aikaiset herätyksetkään haittaa jos ne liittyy jollain tapaa hevosiin ja herää aikaisin vaikka kisareissulle tai valmennukseen. No, nyt puolentoista vuoden kokemuksella voin sanoa että tallille lähteminen voi ihan oikeasti tuntua vastenmieliseltä, ja päivästä toiseen toistuvat rutiinit alkavat kyllästyttämään aika nopeasti. Joka päivä ei todellakaan jaksa ratsastaa 'tosissaan', vaan aina silloin tällöin on niitä päiviä kun laitan vaan suitset päähän ja lähden puoleksi tunniksi maneesiin ilman satulaa vaan hillumaan ja treenaamaan laukkaa ilman käsiä (myönnän tekeväni tätä aina kun olen maneesissa yksin ilman satulaa.. Baanataan pitkät sivut aina täysillä ohjat kaulalla :D). Talvet on ihan tuskaa, maneesitallilla tietysti hieman helpompia mutta silti, ja aikaiset aamut voi olla siedettäviä kesäaikaan mutta talvella ne ei tule kuuloonkaan, ehei.  Älkää nyt käsittäkö väärin, kyllä siellä tallilla on aina ihan kivaa eikä se aina ole mitenkään vastenmielistä, mutta aina ei vaan jaksa.

- millainen on hyvinvoiva hevonen. Myffin kanssa meillä on ollut jos jonkinlaista ongelmaa lihasjumeista ja vatsaongelmista kaviopaiseisiin ja ihmeellisiin luupatteihin, ja tällaisten terveysongelmien lisäksi ollaan koettu myös epäsopivan satulan aiheuttamat probleemat ja nähty omin silmin miten suuri vaikutus ympäristöllä voikaan hevoseen olla. Nuo kokemukset ovat opettaneet oikein kantapään kautta tunnistamaan millainen on hyvinvoiva hevonen, ja nykyään huomaankin aika nopeasti jos Myffillä on jokin vialla. Tällä hetkellä tuskastellaan vähän neidin suun kanssa, kun se on parina päivänä jättänyt heinät koskematta ja aamuruuat on löytynyt iltapäivällä kupista lähes koskemattomina, ja pään viskominen tuntuu nyt olevan ratsastaessa se neidin uusi bravuuri..


- miten tällaisia jääräpäisiä hevosia tulee & ei tule käsitellä. Myffi on kyllä ihan mahtava ensiheppa, kun se ei varmasti tottele jos et pyydä kiltisti. Toki tämä aiheuttaa paljon ongelmiakin, esim. lastaustilanteissa kun M päättää että perus koppiintalutus ei ole se oikea tapa lastata ja siinä sitten yrität tehdä selväksi että kyllä muuten on, mutta jokapäiväisissä perustilanteissa tästä luonteenpiirteestä on oikeasti hyötyä.

- miltä tuntuu kun hevonen kulkee 'oikein päin'. Myffi on ensimmäinen hevonen jonka olen saanut kulkemaan oikein päin pidempään kuin parin askeleen ajan, ja kyllä oli muuten upea fiilis kun sen sai ensimmäistä kertaa itse ratsastettua pyöreäksi ja rennoksi! Ei vaan ratsastuskouluaikoina tullut kertaakaan tuota fiilistä..

- että oma epäröinti pilaa kaiken. Liittyy hieman tuohon jääräpäänkäsittelykohtaan, mutta ansaitsee silti tulla mainituksi ihan erikseen. Myffi ei nimittäin varmasti hyppää estettä ellei kuski ole ihan varma että siitä päästään yli, etenkin jos este on yhtään perus pystyä erikoisempi. Se ei varmasti mene koppiin ellei taluttaja oikeasti usko lastaamisen onnistuvan, eikä se varmasti kulje pelottavien paikkojen ohi jos mukana olevaa ihmistä yhtään epäilyttää. Myffi toimii mun ns. henkilökohtaisena henkisenä valmentajana, kun mun pitää aina heppaa jännittävissä tilanteissa psyykata ensin itseni kunnolla uskomaan siihen, että päästään esim. yli isoista oksereista tai ohi jännittävistä maatalouskoneista yhtenä kappaleena jotta se voi oikeasti onnistua :D


- että ratsastuksessa ei voi koskaan osata kaikkea. Ehkä turhauttavinta ikinä tietää, että mitä tahansa teetkin ja miten paljon tahansa opitkin, et silti voi koskaan olla valmis. Aina voi oppia uusia liikkeitä, korjata uusia virheitä (jotka ei nekään koskaan lopu) tai vaihtaa hevosta ja rueta opettelemaan niitä itselle tuttuja asioita alusta sen uuden hevosen kanssa, tätä kautta kehittää lisää uusia virheitä ja sitten korjata niitä.. Pitänee ajatella positiivisesti niin, että eipähän tule tylsää kun koskaan ei lopu tekeminen kesken!

Enempää en nyt tähän keksinyt, mutta ehkei vuoden ensimmäisen postauksen tarvitse olla monen kilometrin mittainen. Seuraavaksi heitän tämän samaisen haasteen Ronjalle, Sennille sekä poikkeuksellisesti kaverilleni Iidalle, joka kirjoitti aiemmin blogia mutta lopetti jokin aika sitten, ja harkitsee nyt (tai ainakin väitti harkitsevansa :D) aloittavansa bloggaamisen uudelleen. Tässä siis sulle pieni kannustin ja yksi postausidea, ole hyvä! Toki kuka tahansa saa tämän toteuttaa jos siltä tuntuu, ja linkkailkaapa sitten valmiita postauksia mulle niin käyn ne vilkaisemassa! :)

Hyvää alkanutta vuotta 2017 kaikille! :)

Kommentit