Myffi the bubblewrapped-horse-to-be


Myffi kokee kohta tämän kohtalon. | Kuva: Horse Nation
Olen ihan oikeasti kohta käärimässä Myffiä kuplamuoviin samanlainen tuskanhiki päällä kuin tuossa ylläolevassa kuvassa (hevonenkin näyttää vähän Myffiltä, ironisesti :D). Eilinen raspaus ei helpottanut ainakaan mun oloa yhtään, mutta Myffille siitä oli sentään hyötyä. Tässä tämän viikon aikana on nyt tullut taas niin paljon kaikkea uutta vaivaa ja oiretta etten oikeasti tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa tätä hevosenomistajan tuuria. Tavallaan hyvä, että kaikki nämä vaivat tulevat nyt tässä klinikkakäynnin alla, mutta lasku kasvaa jokaisen kolhun ja tärskyn myötä ja kohta aletaan olla jo vähän liian suurissa lukemissa..

Kuten Instasta joku ehkä jo lukikin, ei Myffin suusta löytynyt mitään pieniä hammaspiikkejä kummempaa. Nekin on nyt kuitenkin poistettu, eli nyt ei varsinkaan pitäisi suussa olla mitään vikaa. Luonnollisesti kysyin sitten että mikä sen syömättömyyden sitten voisi aiheuttaa, ja tietysti epäilykset kohdistuu suun jälkeen seuraavaksi vatsaan. Joskus aiemmin kun tallilla oli hetkellisesti kuivikkeena ainoastaan turvetta, M tykkäsi hamuilla sitä suuhun ja varmasti söikin sitä jonkin verran. En tiedä miten vaarallista tuo turpeen syöminen sitten on, mutta loogisesti ajateltuna vatsassa tuskin on hiekkaa kun tämä syömättömyys alkoi vasta lumien tultua. Turve on siis tavallaan ainoa vaihtoehto mitä siellä mahassa ehkä voisi olla. Syömättömyys ei kuitenkaan ole ollut säännöllistä, joten vähän epäilen että onkohan siellä edes mitään. Mahahaavan mahdollisuus nousi myös esille, ja siitä mulla nyt ei ole oikein muuta sanottavaa kuin se, että luulisi senkin näkyneen ponin liikkumisessa jonkinlaisena vastusteluna. En kuitenkaan ole koskaan aiemmin joutunut perehtymään mahahaavaan tai hiekan/turpeen/minkä lie syömiseen sen tarkemmin, joten en oikeasti osaa näistä itse juuri mitään sanoa. Sen verran sitä hiekan syömistä on "estetty" että aina kesäisin M on syönyt säännöllisesti chiansiemeniä jotka siis puhdistavat suolistoa juurikin mahdollisesta hiekasta ym. Talvisin sitä ei kuitenkaan ole annettu, kun nykyisellä tallilla se syö heinät suoraan telineestä ja kuivikkeita se ei ole aiemmin syönyt. 

tämän näköinen hevonen ei näytä mun omaan silmään kovin vatsastaan kipeältä.. | loput kuvat (c) Suvi Nieminen / suvin.net
Yllätys yllätys, suu ei ollut ainoa asia jota eilen meidän luona pitkästä aikaa vieraillut eläinlääkäri pääsi tutkimaan. Myffi onnistui nimittäin joskus maanantaipäivän ja tiistai-illan välillä pamauttamaan jo aiemmin oireilleen edestä katsottuna oikean takasensa (eli sen missä on se patti) lähinnä tukkia muistuttavaksi paksukaiseksi. En tiedä yhtään missä ja milloin jalka turposi, mutta tiistai-iltana tallille tullessani Myffin uudet tallisuojat oli otettu pois ja sen vasen takanen oli niin turvoksissa ettei pattia erottanut ollenkaan. Jos kukaan muistaa vanhoista kuvista, se patti erottuu kyllä ihan selvästi sellaisena noin 3cm 'ulokkeena' säären puolivälissä, eikä sitä voi olla huomaamatta. Nyt jalka oli kuitenkin kauttaaltaan ihan tasapaksu koko säären matkalta, ja kaiken lisäksi ihan lämmin. Olen nyt kylmännyt sitä ahkerasti, tietysti, mutta tässä ollaankin nyt sitten pienellä saikulla klinikkaan asti. Eläinlääkäri nimittäin epäili jonkinlaista vikaa jänteessä, mikä ei tietysti ole hyvä juttu. En ollut oikeastaan yhtään yllättynyt tästä diagnoosista, sillä tämä näyttää nyt olevan ihan mun tuuria. Juuri kun ollaan aloittelemassa kisakautta ja menossa treenaamaan omalla tallilla järjestettäviin rataharkkoihin jossa olisi meille täydelliset luokat ja muutenkin täydelliset olosuhteet kilpailutilanteiden treenaamisen suhteen, tulee Myffille jos minkä sortin vikaa ja vaivaa ja ei tietenkään sieltä lievimmästä ja helpoiten hoidettavasta päästä sitä hevosten vammojen pitkää listaa. 

jos joku ei tuota pattia näe niin kehotan hankkimaan silmälasit :D
Ei siis selvitä klinikalta ihan pelkällä kaularangan kuvauksella. Sen lisäksi kuvautetaan jalka vielä uudemman kerran ja todennäköisesti kurkataan se vatsan tila vielä kaiken tämän muun lisäksi. Parempihan se on samalla reissulla tutkia kaikki mahdolliset ongelmat ja saada selvyyttä asioihin. Nämä lisäoperaatiot kuitenkin tarkoittavat sitä, että mun pitää soittaa klinikalle uudemman kerran ja kysyä, onko heillä aikaa tehdä kaikkia näitä toimenpiteitä silloin keskiviikkona, vai pitääkö meidän kenties vaihtaa päivää ja varata enemmän aikaa kaikille tutkimuksille. 

Kaikkien näiden vaivojen lisäksi arjessa on onneksi ollut jotain pieniä hyviä hetkiäkin. Saatiin eilen postissa meidän uusi LeMieux'n romaani, joka sopi satulaan kuin nakutettu ja näyttää ihan älyttömän kivalta (+ on ihan sairaan pehmeä!). Toissapäivänä saatiin postissa lisää kamomillaa Chia de Gracialta, ja olen kyllä erittäin positiivisesti yllättynyt siitä miten nopeasti tilaus tuli perille, kun tilattiin se pussi tosiaan perjantai-iltana. Lisäksi meillä on ensi viikon maanantaina taas kuvaukset edessä, kun nyt jo luottokuvaajaksi vakiintunut Suvi tulee ottamaan meistä ainakin jotain toivottavasti omaltakin osalta kivoja yhteiskuvia. Toivottavasti se Myffin jalka ei enää silloin olisi niin paksussa kunnossa, että saataisiin koko heppa kuviin eikä tarvitsisi rajata sitä ryntäistä ylöspäin.. :D


Ei ole halpaa tämä hevosen omistaminen. Kauhulla odotan sitä klinikkakäynnin loppusummaa, vaikka vielä en onneksi joudukaan sitä itse maksamaan. Viime viikolla ostetut tallisuojat (tai no, normaalit, korkeat treenisuojat ja putsit) ei estäneet jalkaa turpoamasta tukiksi, eipä sillä että ne olisi aina Myffillä jalassa ollutkaan vaikka näin oli tarkoitus. Kuplamuovikin maksaa Biltemalla 6,99€ / 10x1m rulla, ja yhdestä tuollaisesta saa hädin tuskin kahteen jalkaan riittävän paksut kerrokset suojaamaan kolhuilta. Sitäkin tarvittaisiin siis ainakin viisitoista rullaa.

Kommentit

  1. Tuttu tunne!
    Mä tiedän ite ponin, jolla mahahaava ei näkynyt haluttomuutena liikkua missään määrin. Hyvin hevoskohtasta siis, mutta toivotaan ettei siellä nyt ois isompaa ongelmaa takana!

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommenteista! :)