Rimakauhua ja rakkautta


Eilen päästiin taas pienen tauon jälkeen estevalmennukseen! Valitettavasti en saanut kuvaajaa mukaan, mutta onneksi otettiin viikonloppuna Ronjan kanssa kasapäin kuvia joilla kelpaa kuvittaa tätäkin postausta vaikkei nämä hankikuvat nyt ehkä ihan aiheeseen liitykään. Viikonlopusta on tulossa erillistä postausta jossain vaiheessa, mutta halusin kuitenkin tulla jakamaan nämä estevalkun jälkeiset fiilikset mahdollisimman nopeasti kun on vielä kaikki tuoreessa muistissa. Ensi viikonloppuna hypätään uudemman kerran, joten toivottavasti silloin saan jonkun kuvaamaan niin saadaan sitten asianmukaisempaa matskua seuraavaan valmennuspostaukseen!

Yritin taiteilla teille kuvaa eilisen radasta, mutta siihen soveltuvat kuvanmuokkausohjelmat ei halunnut tehdä yhteistyötä mun kanssa joten se jäi nyt tekemättä. Yritän kuitenkin selittää radan edes jotenkin suurpiirteisesti: ykköseste oli pieni ristikko, joka oli maneesin ovipäädyssä lyhyellä sivulla. Siitä matka jatkui kakkoselle, joka oli perus pysty kokorataleikkaalla oikealta pitkältä sivulta vasemmalle (ovilta katsottuna). Pienenä extrana heitin esteen alle kolme pientä tötsää, kun päivän teemana oli erikoisesteet osana rataa. Kolmoseste löytyi toiselta kokorataleikkaalta siten, että kakkosen jälkeen ratsastettiin toinen lyhyt sivu ja lähdettiin sieltä uudelle kokorataleikkaalle, ja kolmosessa oli pelokkeena aalto.  Sitten kierrettiin lyhyen sivun kautta ykkönen ja lähdettiin oikealle pitkälle sivulle n. seitsemän askeleen linjalle, jonka ensimmäinen este oli mustavalkoinen porttieste (eli este 4) ja siitä jatkettiin okserille (este5). Okserin jälkeen mentiin vielä toisella pitkällä sivulla oleva trippeli, mutta siihen väliin tuli aina ympyrä kun M vähän kiihdytteli vauhtia aina linjalla.. :D

mun jaloilla oli jotain elämää suurempia ongelmia lauantaina, joten älkää välittäkö vaikka ne sojottaakin kuvissa ihan miten sattuu
Meillä on tosiaan ollut nyt pieni tauko hyppäämisestä, joten mua itseäni jännitti vähän normaalia enemmän. Vaikka olinkin tehnyt radan itse ja sijoittanut esteet parhaaksi näkemälläni tavalla, arvelutti Myffin reaktiot erikoisesteisiin mua kuitenkin sen verran että päätin jättää ne ihan pieniksi. Koko valmennus hypättiin siis n. 70cm korkeudella, toki trippeli oli reilusti pienempi ja okserikin taisi olla vain sen 60cm kun sille ei saatu hyvää paikkaa sitten millään. Koin kuitenkin parhaaksi pitää esteet sillä korkeudella kun itsestä tuntuu hyvältä, ettei oma jännitys sitten tartu hevoseen ja sen takia tule yhtään turhia kieltoja ja räpellyksiä. Pieni rimakauhu on täysin normaalia hyppytauon jälkeen, ja heti valmennuksen jälkeen oli paljon varmempi olo hyppäämistä kohtaan ja tulevana viikonloppuna päästään varmaan jo hyppäämään sitä 80cm mitä yleensäkin.

Alkuverkoista en viitsi mitään höpistä kun niissä ei ollut mitään ihmeellistä. M tuntui tosi kivalta alusta asti, joten ruettiin hyppäämään heti kun kaikki askellajit oli käyty läpi että paukkuja riittää varsinaiseen hyppäämiseen eikä kaikki virta kulu heti verryttelyssä. Ensin otettiin muutama verkkahyppy ristikolle, mitkä meni paria omaa arviointivirhettä lukuunottamatta tosi hyvin. Sitten ruettiin jo tulemaan rataa.


Radalla ainoat ongelmat tuli laukanvaihtojen ja linjan kanssa. Esteet 1-3 meni pääosin tosi hyvin, mutta kolmosen jälkeen M jäi tosi usein joko vasta- tai ristilaukalle. Linjalla se tuli portille tosi pohjaan ja kiihdytti sitten vauhtia okserille, vaikka itse yritin ottaa sitä kiinni ja mahduttaa mukaan kahdeksannen askeleen ihan varmuuden vuoksi. Pari kertaa laskeuduttiin vielä portiltakin ristilaukalle siten, että mulla ei ollut muuta mahdollisuutta kuin kääntää M ohi okserista ja ottaa ihan täysstoppi jotta sain ponskin kuuntelemaan. Lopulta se tajusi että linjalla pitää malttaa, ja tultiin tosi nätisti ja hallitusti seitsemällä laukalla Myffin aiemmin tarjoaman kuuden sijaan.

Trippelillä Myffillä ei ollut mitään ongelmaa (ihme, sillä se oli ainoa este jota se tuijotteli alkukäynneillä) mutta itselläni sitten senkin edestä. En vaan millään muistanut myödätä normaalia isommin, ja jäin aina hypyssä liian pystyyn kun trippeliltä ei tosiaan löytynyt korkeutta kuin ehkä max. 60cm. Jännitin tosi paljon ponnistuspaikan löytymistä, mutta M veteli esteheppamoodissaan trippelistä yli ihan miltä tahansa paikalta - sitä ei haitannut jos tultiin ihan pohjaan tai jos väliin jäi vielä puolikas askel, kun se vaan loikkasi menemään ja liiteli yli kuin vanha tekijä (tää oli meidän toinen kerta kun hypätään trippeliä..). Tälle esteelle otettiin sitten suht monta toistoa, mutta kerta kerralta se muuttui helpommaksi ja aloin itsekin luottaa Myffin estesilmään ja uskalsin myödätä reilummin.


Viimeisenä sain valita itse neljä estettä jotka sain hypätä vapaasti ihan missä tahansa järjestyksessä. Päätin ihan hyvän mielen ylläpitämiseksi tulla esteet 2-5, eli siis pystyn, aallon, portin ja okserin. Nuo neljä meni viimeisellä radalla tosi hyvin, ja siinä vaadittiin laukanvaihtojakin joten se oli oikein sopiva loppurutistus valmennukselle. M oli tällä viimeisellä kierroksella ihan super, ja vaihtoi laukat tosi nätisti esteen päällä. Vähän se lähti taas viimeisen hypyn jälkeen kiihdyttelemään, mutta siinä vaiheessa annoin sen jo mennä kun oltiin kuitenkin lopettelemassa. Ihanaa kun hepalla on itsellään noin paljon intoa ja motivaatiota hyppäämiseen eikä sitä tarvitse patistella raipan kanssa esteistä yli! Siitä kyllä näkee että se rakastaa hyppäämistä yli kaiken!

Tänään meillä on kouluvalmennus, ja illalla M pääsee taas hierottavaksi. Huomenna todennäköisesti vaan hönäillään, ja torstaina jumppaillaan puomien kanssa jos vaan suinkin jossain välissä mahdutaan niiden kanssa maneesiin. Viikonlopun suunnitelmat on estevalmennusta lukuunottamatta vielä vähän auki, saa nähdä jos eksyttäisiin vaikka maastoon tai jos saisin järkättyä Myffille irtojuoksutusta. Mulla alkaa pikku hiljaa palailemaan motivaatio tätä ratsastusta kohtaan, joten nyt jaksaa taas miettiä vähän jotain normaalista poikkeavaa tekemistä ja erikoisempia tehtäviä!

Tuleeko teille herkästi pientä rimakammoa hyppytaukojen jälkeen?

Kommentit

  1. Ihania kuvia, varsinkin toinen kuvista - Myffin takajalka on siinä niin hienosti alla! Mulla ei rimakammoa ole syntynyt, sillä en ole hypännyt reiluun puoleen vuoteen :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hankitreeni tekee kyllä ihmeitä! Kyllä tulee liikkeisiin lennokkuutta ja jalat nousee kun on vähän vastusta lumesta :D Kiitos paljon, kiva että tykkäsit!

      Poista
  2. Hankitreeni on kyllä tehokasta. Ihania kuvia. :)

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommenteista! :)