Haluatko lukijan?


Tähän maaliskuun loppuun vielä hieman erilaisempaa postausta. Silja jätti mulle haasteen, jonka ideana on kertoa, millä perusteilla liittyy blogin lukijaksi. Olen nähnyt tämän haasteen muutamassa blogissa, ja itse asiassa mietin vastaavanlaisen postauksen tekoa viime joulukalenteriin. Jostain syystä se jäi tekemättä, mutta eipä se haittaa kun nyt saatiin tämä haaste sitä korvaamaan!

Alkuun heitän ohjeet haasteen tekoon, sillä postauksen lopusta löytyy muutama bloggaaja jotka haastan tekemään tämän saman haasteen:

 Haasteen ohjeet: 

1. Kirjoita haasteen ohjeet.

 2. Kirjoita asioita, mitkä otat huomioon, kun liityt blogiin. 

3. Pane postaukseen halutessasi kysymyksiä, esim. "Katsonko kuvien laadun yms...".

 4. Lopuksi kokoa tiivistetysti tärkeimmät asiat, millä liityt blogeihin. 

 5. Haasta vähintään 5 blogia tähän samaan haasteeseen mukaan.

Koen tarpeelliseksi mainita vielä sen, etten itse asiassa ole rekisteröitynyt (tai ainakaan aktiivinen rekisteröitynyt) lukija hirveän monessa blogissa. Jalustin.net ja Hippola on tehneet eri blogien selailun todella helpoksi, ja nykyään luen oikeastaan mitä tahansa blogia jos postaus on kiinnostava. Minulla on lukulistalla oikeasti ihan vaan muutama sellainen blogi, josta luen jokaisen postauksen ja jota seuraan aktiivisesti muuallakin, esim. instagramissa. 

Sitten koen vielä tarpeelliseksi varoittaa kaikkia etukäteen postauksessa esiintyvistä bloggausmeemeistä. Etsin näitä ihan tätä postausta ajatellen, enkä voinut jättää näitä käyttämättä. 
On kai tarpeetonta mainita erikseen, että meemit on mun tylsien päivien piristys


Ensimmäinen asia johon itse kiinnitän huomiota uuteen blogiin tullessa on tietysti ulkoasu. Sillä ei kuitenkaan ole minulle hirveän suurta merkitystä, sillä luen blogeja lähinnä puhelimella aina välitunneilla tai iltaisin ennen nukkumaanmenoa. Uudessa blogissa katson aina, millainen banneri blogissa on, mutta vaikkei se olisikaan mikään maltaita maksanut tilausbanneri ammattitekijältä, voin hyvinkin viihtyä blogissa. Eihän se banneri ole se blogin ydin, joten ei sen perusteella saisi mun mielestä määritellä sitä, onko blogi hyvä vai ei. Toki ulkoasun tulee olla siisti ja järkevästi luotu, jotta ihmiset jaksavat tulla takaisin blogiin eivätkä kyllästy muutaman käyntikerran jälkeen neonvihreisiin sivupalkkeihin ja huonolaatuisista kuvista koottuun, liian pieneen banneriin jonka värimaailma on yhdistelmä loskakelejä ja kissanruokaa.

Ulkoasua enemmän sanottavaa mulla on tekstistä. Olen vähän sellainen kielipoliisi, ja saan aina kuulla kommentteja kavereilta ja tutuilta kun korjailen heidän virheellisiä lauserakenteitaan kielioppisääntöjä vastaaviksi. En kuitenkaan voi sille mitään, oikeasti! Tekstin ulkoasu merkkaa mulle tosi paljon. Mua ärsyttää ihan älyttömästi sellaiset postaukset, joiden tekstiä ei ole tasattu molempiin reunoihin vaan se jää oikeasta reunasta epätasaiseksi. Sitä ei ole mitenkään hirveän hankala lukea, mutta se tekee tekstin ulkomuodosta epäsiistin. Tämän lisäksi tekstin pitäisi tietysti olla jollain tapaa laadukasta, ja kirjoitusvirheitä tulisi tietysti olla mahdollisimman vähän. Olen täysin tietoinen siitä, että mullakin on täällä blogissa sellaisia postauksia, joissa on kirjoitusvirheitä. On kuitenkin eri asia jos postaukseen eksyy yksi näppäilyvirhe, kuin jos siellä on kaksi kirjoitusvirhettä jokaisessa lauseessa. Lisäksi mun hermoja raastaa se, kun näen jonkun kirjoittavan lauseen ja jättävän viimeisen sanan ja lopetusmerkin väliin välin. (esim. Tänään kävin tallilla !) Pieni asia, mutta häiritsee tällaista pikkutarkkaa kielioppifriikkiä (joka ei itsekään kyllä aina osaa kirjoittaa eikä koskaan vaivaudu opettelemaan kielioppisääntöjä missään aineessa) ihan älyttömästi!

Postausten pituus on myös yksi merkittävä tekijä mulle. En tykkää yhtään sellaisista postauksista, joissa asiat kerrotaan ympäripyöreästi ja tekstiä kertyy ehkä 200 sanan verran. Toisaalta sellaiset pikkutarkat ja siitä johtuen kilometrin mittaiset postauksetkaan eivät uppoa kuin ihan silloin tällöin. En ole koskaan laskenut postausteni sanamäärää (voisi kyllä joskus), mutta kyllä mulla ainakin alkaa soida jonkinlainen hälytys päässä jos huomaan tekstin olevan liian lyhyt tai tuskaisen pitkä. Tekstien pituuteen pitää löytää se kultainen keskitie, ja etenkin perus valmennuksista voi ihan hyvin jättää pienimmät yksityiskohdat kertomatta. Uskallan väittää, ettei hirveän montaa kiinnosta kuulla miten ratsun hoito karsinassa luonnistui ennen ja jälkeen tunnin, vaan oleellisinta on se, miten itse ratsastus sujui. 


Kuvat merkkaa postauksissa tosi paljon. Siistin ulkoasun saamiseksi kuvien tulisi olla ainakin suht hyvälaatuisia ja sopivan kokoisia. Ne pitää myös suhteuttaa tekstiin järkevästi. Luin joskus jostain vastaavasta haastepostauksesta, että kuvia tulisi laittaa aina silloin, kun tekstissä alkaa uusi kappale. Kuvat tulisi siis sijoittaa tekstikappaleiden väliin. Tästä en ole ollenkaan samaa mieltä, sillä mun mielestä näyttää paljon kivemmalle, jos kuvien välillä on pari-kolme tekstikappaletta, ja kuvia on sitten kerralla vaikka useampi peräkkäin. Kuva-kappale-kuva-kappale -asettelu on mun mielestä jotenkin tosi tönkkö, ja vaikuttaa sekin tekstin ulkoasuun. Mulla itselläni on nyrkkisääntönä se, että kun postausta kirjoittaessa tekstitila on täynnä tekstiä (eli siinä on se pari-kolme kappaletta) on aika lisätä kuvia. Näin saan väleistä omaan silmään kivan tasaiset, mutta tekstiä ei silti ole kuvien välissä liikaa.

Mun on ihan pakko mainita, että vihaan koko sydämestäni tätä monissa blogeissa tosi yleistä efektiä, jossa kuva sumenee kun sen päälle vie hiiren. Tietokoneella tämä ei juurikaan häiritse, mutta mobiililaitteella tällaisia postauksia lukiessa on todella ärsyttävää, kun kuva sumenee kun sormella pyyhkäisee alaspäin postausta eteenpäin lukeakseen. Totta puhuen en ole koskaan ymmärtänyt tämän efektin ideaa, sillä se ei helpota kenenkään lukukokemusta millään tavalla. Mitä hienoa siinä on, että kuva sumenee jos siihen koskee hiirellä? Tämä ärsyttää mua sen verran, etten hirveän montaa sellaista blogia luekaan joissa tämä efekti on käytössä. Luen kuitenkin loppujen lopuksi tosi vähän postauksia koneella, joten ei sitä jatkuvaa säätöä puhelimella vaan jaksa.

Toinen tosi ärsyttävä ja tietokoneella enemmän lukukokemusta häiritsevä ulkoasukikka on se yläpalkki, joka seuraa mukana kun sivua rullaa alas. Onhan se joo kätevä, kun voi vaikka kesken postauksen klikata auki kyseisen blogin kirjoittajan hevosen esittelysivun ja tarkistaa sieltä vaikkapa hevosen rodun ilman, että tarvitsee rullata sivua ylös ja sitten tutkimustyön jälkeen takaisin siihen kohtaan missä oli menossa. Mua itseäni kuitenkin häiritsee se, että tekstiä lukiessa näytön yläreunassa on jokin leveä palkki, joka seuraa koko ajan mukana. En edes tiedä, miksi ne häiritsee niin paljon kuin tekee, mutta en vaan voi sietää niitä!


Säännöllinen postaustahti on aina plussaa, mutta myönnän itsekin luistavani tästä aina vähän väliä. Siksi mun mielestä onkin tärkeää suhteuttaa postausten määrä niiden laatuun. Jos tietää, ettei millään saa kirjoitettua pitkiä selostuspostauksia kerran viikossa, on mun mielestä parempi tehdä muutama lyhyempi kuin lähteä räpeltämään jotain pitkää tekstiä ja jaaritella turhuuksista vaan muodollisuuksien vuoksi. Samoin silloin, jos tietää jo etukäteen että asiaa tulee olemaan paljon, on mun mielestä parempi tehdä yksi koontipostaus ja tiivistää siihen lyhyesti kaikki asiat, kuin julkaista joka päivä yhdestä asiasta oma postaus. Uskokaa tai älkää, mutta postauksia voi julkaista liian usein. Olen itse huomannut sen, että postaukset kerää katselukertoja 2-3 päivän ajan. Jos siis joskus julkaisen kaksi postausta peräkkäisinä päivinä, jää ainakin ensimmäisen katselukerrat paljon keskivertoa matalammiksi kun sitä ei ehditä nähdä. Pitää myös muistaa, että jokainen bloggaaja on erilainen ja kirjoittaa eri tavalla. Jollekin voi siis olla luonnollista kirjoittaa pitkiä tekstejä (esim. minulle), ja jotkut toiset kirjoittavat mieluummin lyhyempiä tekstejä useammin. En tiedä, välittyykö tää mun pointti tästä kappaleesta nyt kenellekään, mutta toivotaan!

Viimeisenä näistä mitä nyt mieleen juolahti on postauksista välittyvä fiilis ja kuva kirjoittajasta. En ainakaan itse jaksa lukea sellaisia liian vakavamielisiä postauksia, joissa jokainen virhe käydään tosi tarkasti läpi ja sen tapahtumista suurin piirtein hävetään. Jokainen mokaa joskus, ja minultakin on esimerkiksi karannut hevonen tai olen lähtenyt hyppäämään väärää rataa useaankin otteeseen. On toki hyvä käydä virheet läpi jotta niistä oppii, mutta ei kenenkään ole kiva lukea postausta jossa kirjoittaja syyllistää itseään ihan tarpeettoman paljon jostain mokasta. Sen sijaan rentoja, iloisia ja muutenkin sellaisia huumorilla kirjoitettuja postauksia on paljon kivempi lukea! On tosi kiva lukea blogia, jossa kirjoittaja uskaltaa nauraa itselleen ja julkaista niitä epäonnistuneempiakin kuvia ihan huumorilla, kuin sellaisia joissa epäonnistuneet kuvat piilotetaan koneen syövereihin ja joissa pidetään vähän liiankin asiallinen ote koko hevosharrastukseen. Toisaalta liian huoleton meno ei tietysti ole myöskään hyväksi, sillä hevosblogeissa on aina mukana niitä hevosia joiden hoito on kuitenkin meidän vastuulla. Pienenä yhteenvetona siis: kun uskaltaa julkaista niiden hyvien treenikuvien lisäksi myös niitä, joissa hevonen näyttää kamelilta ja ratsastaja istuu raajat solmussa ja kieli ulkona päänsä lyöneen näköisenä siellä hevosen selässä ja uskaltaa vielä nauraa näille kuville muiden mukana, on ihan taattua että lukijat viihtyvät blogissa ja palaavat sinne myös uudestaan!

Jokaiselta löytyy näitä tällaisia säätökuvia. Miksi siis jättää ne julkaisematta, kun voit antaa jollekin päivän naurut? Loppujen lopuksi tosi harvoin kukaan tulee kommentoimaan negatiivisesti näihin sähellyskuviin, ja vaikka tulisikin niin mitä siitä? Kunhan tilanne on oikeasti ollut turvallinen ja kuva on oikeasti vaan tilannekuva eikä tekemällä tehty, on ihan sama mitä muut niistä sanoo. Muistakaa, että pääasia on että te tiedätte omien asioidenne oikean laidan, ja että järki on mukana joka tilanteessa.
Kukaan ei ratsasta täydellisesti, vaan kaikilla on aina näitä wtf-hetkiä. Muistakaa, että noista hetkistä saaduista kuvista saa hyvin koottua tilannekuvapostauksen, jotka yleensä houkuttelee paljon lukijoita juurikin hauskuudellaan!

Tässä oli muutamia sellaisia juttuja, jotka vaikuttavat siihen, liitynkö blogin lukijaksi vai en. Muistutan kuitenkin taas, että joskus luen vain kiinnostavia postauksia sen enempää blogin kokonaisuudesta välittämättä. Seuraavaksi haastan mukaan seuraavat bloggaajat:





Millä perusteilla te liitytte blogien lukijaksi?

Kommentit

  1. Mulla on ihan sama juttu, noiden kuvien kanssa! En voi sietää blogeja, joissa kuvat sumenee tai menee mustavalkoisiksi. Jokin juttu siinä vain on, mikä ärsyttää.. :'D Yleensä ensimmäinen vierailu blogissa, joissa on sellaiset kuvat, jää yleensä melko lyhyeksi.

    Mutta kiitos haasteesta! Yritän toteuttaa sen mahdollisimman pian. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eipä mitään, kiva kuulla etten ole ainoa jota noi ärsyttää :D

      Poista
  2. Tässä postauksessa oli kyllä paljon asiaa ja sellaisia seikkoja, joita huomaan itsekin katsovan kun liityn jonkun blogiin :) Mutta siis tosi hyvin ja asiallisesti kirjoitettu postaus, jotenkin tästä välitty sellainen iloinen fiilis! ❤ Luen kanssa melkein aina blogeja puhelimella, tietokoneella se on mun mielestä jotenkin niin hankalaa ja ärsyttävää :D

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommenteista! :)