Pitkästä aikaa esteitä!


Älkää järkyttykö talvisista kuvista, nämä on otettu noin kuukausi sitten! Enää täälläkään ei onneksi ole lunta maassa.. ;)

Eilen heitettiin valmennuksessa ajatukset koulutuuppailusta narikkaan ja vaihdettiin hetkeksi vapaalle. Kentälle oli koottu älyttömän houkuttelevan näköisiä pikkuesteitä, ja koska aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta, lämpöasteet kieli tulevasta kesästä ja kenttä oli vasta lanattu, tehtiin yhdessä valmentajan kanssa päätös antaa Myffille hieman taukoa siitä jatkuvasta kokoamisesta ja muusta kouluponeilusta ja palauttaa se hetkeksi takaisin elementtiinsä. Päädyttiin siis hieman extempore hyppäämään, eikä meillä olisi voinut olla hirveän paljon hauskempaa!
Me ei olla nyt tosiaan hirveästi hypätty, kun Myffin jalka on reagoinut hyppyihin aina lämpenemällä ja olemalla hieman turvoksissa seuraavana päivänä. Ollaan otettu jostain helmi-maaliskuusta asti ihan rennosti, ja menty pääasiassa sileällä satunnaisia puomi- ja kavalettijumppia lukuunottamatta. Muutama viikko sitten hypättiin valmennuksessa pieniä, max. 50cm esteitä, eikä jalka reagoinut siihen mitenkään. Pidettiin esteet nytkin suht pieninä, ja maksimissaan taidettiin mennä jotain noin 65cm.  


Tehtävät oli tosi helppoja. Aloitettiin ihan pienistä ristikoista kootulla linjalla, johon kuului yhden laukan sarja ja siitä viiden askeleen linja yksittäiselle ristikolle. Sarjan esteiden välistä pääsi myös yhdelle yksittäiselle ristikolle, ja lisäksi täysin muista esteistä erillään meillä oli pieni okseri, sekä pieni pysty jossa oli alla vesimatto. 

Kuten arvata saattaa, Myffi oli ihan innoissaan. Alkuverkoissa se oli hieman hidas, mutta kun päästiin hyppäämään, muuttui ääni kellossa aika nopeasti. Myffi meni korvat pystyssä ihan into pinkeänä, ja pelasteli kuskin tyhmiä virheitä minkä ehti. Vesimatto ei ollut sille juttu eikä mikään, vaikka toissapäivänä se sitä vähän kyttäilikin kun ihan vaan ravailtiin siitä ohi. Katja kyllä sanoi, että ollaan joskus hypätty vesimattoa, mutta mulla ei ole sellaisesta kyllä mitään muistikuvaa. Voi olla, että olen jännittänyt sen hyppäämistä silloin niin paljon, että jälkeenpäin olen blokannut sen muiston ihan kokonaan :D


Tultiin esteitä ratana siten, että aloitettiin sarjan välissä olevalla pystyllä, jatkettiin siitä veden yli okserille, ja tultiin sitten linja yksittäisestä esteestä aloittaen. Linjan yksittäinen ja sarjan välissä oleva este nostettiin n. 60cm pystyiksi, ja okseri nostettiin neljästäkympistä takaa 65cm korkeuteen. Muut esteet ei hirveästi muuttuneet, paitsi että sarjan ristikoita korotettiin hieman että niille tulee oikeasti hypyt eikä mitään yliharppomisia. Vesiesteelle ei tehty mitään, koska silloin olisin varmasti jäänyt jumittamaan ja pitänyt laukan niin lyhyenä, ettei siitä olisi selvitty hengissä yli. 

Rata meni yllättävän hyvin tähän meidän hyppymäärään nähden. Itsellä oli hieman ongelmia paikkojen näkemisessä, mutta kuten sanottu, Myffi pelasteli minkä ehti eikä ollut siitä moksiskaan. Kerran tein itse tosi tyhmän virheen, kun en nähnyt okserille minkäänlaista ponnistuspaikkaa ja vedin vaistomaisesti liinat kiinni. Myffi tietysti kielsi, onneksi, sillä muuten oltaisiin oltu esteen seassa ja kuski olisi todennäköisesti jalkautunut tahtomattaan. Otettiin sitten uusi lähestyminen ja päästiin kunnialla yli, vaikka itselle hiipi taas takaraivoon se pienoinen rimakauhu. Mun pitäisi vaan alkaa uskoa, että kyllä se Myffi hyppää vaikka paikaltaan kunhan vaan annan sille luvan. 65cm ei loppujen lopuksi ole hirveän korkea este, kun viime talvena mentiin ihan rutiinilla 80-90cm ratoja.


Valmennuksen jälkeen Myffi pääsi pesulle, kun sille tuli niin kova hiki. Sitten iskin kylmät varmaan tunniksi jalkaan, ja annoin ponin ryystää sankollisen melassivettä ennen kuin mentiin ulos, jossa poni sai mutustella vihreää sydämensä kyllyydestä. Sitten se pääsi takaisin tarhaan jatkamaan päiväuniaan, joilta niin sydämettömästi sen aamulla herätin. M oli oikeasti täydessä unessa, ja heräsi vasta, kun menin korvan juureen huutelemaan.. :D Hyvä vaan nähdä, että M uskaltaa nukkua pihalla eikä stressaa ympärillä tapahtuvista asioista. Tässäkin asiassa on tullut huima kehitys tässä yhdeksän kuukauden aikana mitä nyt ollaan täällä nykyisellä tallilla asuttu.. :) Huomenna sitten nähdään, miten jalat on reagoineet hieman rankempaan hyppäämiseen!

Kommentit

  1. Tästä postauksesta huokuu se, kuinka hauskaa teillä on ollut!<3 Toivotaan että jalka ei sanoisi mitään ihan hirveän pahaa! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toivotaan! Toistaiseksi näyttää melko hyvälle.. :)

      Poista
  2. Varmasti mukavaa vaihtelua tuo esteiden hyppely. Toivottavasti jalat eivät reagoisi mitenkään ja pääsisitte hyppelehtimään jatkossakin! Esteiden hyppääminen on kyllä niin ihanaa ja jokseenkin rentouttavaa puuhaa koulukiemuroiden lomassa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on! Ei meillä kummallakaan pää kestäisi päivittäistä kouluvääntöä.. :D

      Poista
  3. Kuten ensimmäinen kommentoikin, niin tästä postauksesta paistaa se hyvä mieli läpi! Toivottavasti voisitte hyppiä vähän useamminkin :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi miten kiva kuulla! Samaa toivotaan :)

      Poista
  4. Kiva kuulla, että pääsitte vähän hyppäämään pitkästä aikaa! Kuvat ovat tosi hienoja ja tykkään sun kirjoitus tavasta :) hullujenmatkassa.blogspot.fi

    VastaaPoista

Lähetä kommentti

Kiitos kommenteista! :)