MITÄ MEILLE KUULUU? | Q&A

hetken vielä menee nää talvikuvat | (c) Krista Rostén
Kyselin viime viikolla sekä Instagramissa että täällä blogissa jos teillä on kenties jotain kysyttävää. Sarahahiin tulikin melkoinen kasa kysymyksiä, ja lupasin purkaa niitä ihan ajatuksen kanssa täällä blogissa. Tässäpä niitä siis tulisi, muutama syvällisempi ja muutama ihan peruskysymys joita kysyttiin tosi usein.

MIKÄ ON SUN SUURIN TAVOITE RATSASTUKSESSA?
Mulla ei ole mitään sellaisia kilpailullisia tavoitteita. Muutaman kerran olen kisannut, ja vaikka aina kisapäivän jälkeen onkin ihan kiva ja innostunut fiilis, ei uudelle kisareissulle lähtö ole koskaan hirveästi houkuttanut. Olen jo valmentajallekin ilmoittanut, että meidän treenisuunnitelma kannattaa rakentaa siten ettei tavoitteet ole kilparadoilla. Tällä hetkellä suurin tavoite on oppia ratsastamaan Myffi itse rehellisesti läpi ja rennoksi helposti ja vaivattomasti. Kyllähän mä saan Myffin ratsastettua läpi jos oikein pitkän kaavan mukaan sitä työstän, mutta tavoite olisi löytää ne nappulat nopeammin ja oppia hyödyntämään niitä tehokkaammin. Tosi monesti sanotaan - ja meillekin on sanottu - että työskentely on aina sitä vaikeampaa mitä nopeammassa askellajissa mennään. Mä opin kuitenkin tuon puolen vuoden valmennustauon aikana ratsastamaan Myffin helposti läpi laukassa, mutta käynnissä ja ravissa se vie vielä paljon enemmän aikaa. Tavoite on siis löytää ne nappulat joilla heppa on rento ja vastaanottavainen alusta saakka, ei jännity esim. tietä muuttaessa ja olisi alusta asti sellainen letkeä ratsastettava, ellei sitten tietysti treenata jotain kokoavampaa. 

Pitkällä tähtäimellä suurista tavoitteista on paha puhua, koska totta puhuen en tiedä, kuinka kauan tulen ratsastamaan. Voi olla, että harrastus päättyy jos joudun tilanteeseen jossa mun pitäisi esimerkiksi myydä Myffi. Sellainen tilanne ei ole mitenkään mahdoton, sillä jään nytkin välivuodelle vähän miettimään sitä, mihin suuntaan haluan elämääni elää. Ei ole sataprosenttisen varmaa että Myffi pysyy kuvioissa enää kauhean kauaa ensi kevään jälkeen, mutta ei se toisaalta myöskään ole varmaa että siitä tulen jossain vaiheessa luopumaan. Mun koko elämä on nyt aika lailla auki (dramaattista, eikö :D) joten pitkän tähtäimen suunnitelmia on tosi vaikea tehdä - totta puhuen ne lähinnä ahdistaa. Olen kuitenkin miettinyt ihan vakavissani sitä, mahtuuko Myffi oikeasti osaksi mun tulevaisuutta vaiko ei. Voihan se olla että Myffi ei aina tule mulla olemaan, mutta ratsastusharrastus jatkuu silti. Tai sitten ei jatku. Haluaisin kuitenkin noin yleisesti ottaen oppia ratsastamaan mahdollisimman hevosystävällisesti ja siististi, siinä se. Se, miten paljon aikaa mulla on tätä harjoitella ja minkä hevosen/hevosten kanssa onkin sitten hieman kinkkisempi juttu.

eihän tästä tietenkään haluaisi koskaan luopua ♥ (kuva vuoden takaa)
ONKO MYFFILLÄ JOTAIN SAIRAUTTA/PYSYVÄÄ VAMMAA JOKA VAIKUTTAISI JOLLAIN TAVALLA TEIDÄN NORMAALIIN ARKEEN (ESIM. MYFFIN LIIKUTUKSEEN, RUOKINTAAN TMS)?
Sairauksia Myffillä ei ole, onneksi. Sairauksien suhteen on oikeasti käynyt hyvä tuuri, sillä M ei ole koskaan ollut pahasti sairas (kop kop) lukuunottamatta yhtä kaviopaisetta ja sitten tuota takajalassa yhä olevaa pattia. Tuo pattihan on siis liikaluuta, ja tuli alkusyksystä 2016 kun M kolautti käytävällä seistessään itseään jalkaan toisella kaviollaan säikähtäessään ikkunan takaa menevää traktoria. Pattijalka lämpöilee aina silloin tällöin rankemman liikutuksen jälkeen, mutta siihen vaaditaan jo oikeasti paljon. Vuosi sitten jalka oli lämmin aina jos oltiin edellispäivänä menty valmennuksessa mitään kavalettia korkeampaa, mutta nyt se on pysynyt ihan normaalina irtojuoksutuksien, satunnaisten estehyppelyiden ja rankkojenkin puomi/kavalettitreenien jälkeen. En tiedä, miten jalka reagoisi samanlaiseen aktiiviseen estevalmentautumiseen mitä tehtiin silloin vuosi sitten, mutta juuri nyt se ei vaikuta meidän arkeen oikeastaan mitenkään kunhan liikutukset hoituu hyvillä pohjilla, eikä missään hiekkalaatikoissa tai autoteillä.

Myffi on aina ollut herkkävatsainen, ja siihen se on syönyt muun muassa maitohappobakteeria sekä kamomillaa. Chiaa se saa myös aina silloin, kun tarhassa on hiekkaa näkyvillä, eli nyt pitäisi pikku hiljaa lisätä se taas ruokintaan. Myffin vatsa menee sekaisin aina jos se jännittyy, eikä se myöskään kestä suuria määriä kauraa. Puhdasta kauraa se ei pysty syömään ollenkaan, mutta Prixin vatsa kestää. Olen kuitenkin miettinyt, että nyt kun Myffi voisi saada ruokinnan kautta hieman enemmän energiaa, lisäisin ruokintaan jotain energiapitoista mysliä - esim. Krafft Groov 60 (vaikka siinä onkin sitä kauraa, joten en tiedä sen sopivuudesta), tai Pavon Cerevit- tai Nature's Best -rehua, jotka molemmat kaurattomia - sen sijaan, että nostaisin Prixin määrää. Tuolloin ruoka olisi monipuolisempaa, eikä vatsa ehkä, ehkä, menisi sekaisin.


MIKÄ ON MYFFIN SÄKÄ?
Myffi on arviolta 155cm korkea. Virallista mittaustulosta siitä ei ole otettu, eikä tarkka korkeus näin ollen ole tiedossa.

MILLE LEIREILLE TULET VUOHIMÄKEEN AVUSTAJAKSI?
Menen tosiaan taas tulevana kesänä Vuohimäelle leiriavustajahommiin, ja olen siis hommissa leireillä 5&6. Myffi on todennäköisesti menossa täksi ajaksi Savelaan Ronjan ja Ponten luo hieman lomailemaan, ja suurella todennäköisyydellä jäädään sinne loppukuuksi nauttimaan hyvistä maastoista ja vähän rennommasta elämästä. Valmennukset jää kesällä taas 1,5kk tauolle juurikin omien sekä valmentajan menojen vuoksi, joten tuollainen parin viikon loma ponille + siihen päälle pari viikkoa maastoilua ja rennompaa harrastelua tekee varmasti meille molemmille hyvää!

MILLAISIA TAVOITTEITA TEILLÄ ON? (EI TARVITSE OLLA KILPAILUJA JA MENESTYSTÄ, VAAN SELLAISIA ARKISEMPIAKIN)
Kilpailullisia tavoitteita meillä ei tällä hetkellä ole ollenkaan. Yksi tämänhetkinen tavoite on saada oma satula ennen kesää, mikä meneekin itse asiassa aika hilkulle kun meillä on aika Hipposportille 18.5 :D Oman satulan saamisen jälkeen tavoitteena on toden teolla tehdä Myffistä samanlainen lihaskimppu mikä se oli vuosi sitten, mutta tällä kertaa sileänhommien kautta. Viimeksihän sen lihakset kasvoi lähinnä estejumpan ansiosta, kun treenattiin viikoittain ratoja ja muita hyvää fysiikkaa vaativia estetehtäviä. Haluaisin niin kovasti opettaa Myffille laukanvaihdot, ja tavallaan teinkin niistä jo hiljaisen, salaisen tavoitteen loppuvuodelle. Lisäksi tavoitteena on saada Myffi liikkumaan jännittymättä, pehmenemään nopeammin kuin puolen tunnin työstämisen jälkeen, ja saada se oikeasti astumaan takajaloilla joka askellajissa. Ehkä tiivistettynä tavoitteena olisi saada Myffi näyttämään hieman kouluponimaisemmalta ja liikkuman hieman kouluponimaisemmin, vaikka kisoihin ei tosiaan tähdätä. Ja eihän se ole edes poni jos tarkkoja ollaan, mutta kouluhevosmaisen liikkeen vaatiminen voisi olla hieman turhan suuri pala purtavaksi.. :D

Oma tavoite on oppia kontrolloimaan näitä mun käsiä. Niistä on tulossa lisää tilitystä lähipäivinä, kun niistä olen taas saanut kuulla melko paljon aika monenkin ihmisen toimesta. Joskus ratsastaessa vaan tuntuu, että mun käsillä on ihan omat aivot ja ihan oma elämä, eikä ne osaa lopettaa tekemistä vaikka menisi hyvin. 



nämä vuoden takaisen Villen valmennuksen kuvat on jo moneen kertaan nähtyjä, mutta mun mielestä poni oli tuolloin tosi kivassa kunnossa. Siitä lähti sitten alamäki, kun kevät tuli ja tarhausajat vapaan heinän tarhassa piteni.. :D

MIKÄ ON SUN JA MYFFIN PARAS HETKI?
Tää on paha. Meillä ei ole mitään kilpailullisia huippumenestyshetkiä, mutta tuskinpa ne olisi niitä parhaita vaikka me oltaiskin hirveästi kisattu. Nykyään nautin ihan vaan tallilla olemisesta, ja esimerkiksi loppukävelyt sulalla tallitiellä on helposti päivän suosikkihetki, kun voi vaan nauttia lämpenevästä säästä, auringonpaisteesta, sulasta tiestä (ja kavioiden äänestä kun kävelee sillä sulalla tiellä) ja haaveilla kesästä. Valmennuksissa koetut ahaa-elämykset jää aina vahvasti mieleen, ja ollaan koettu sellainen molemmissa Villen valmennuksissa sekä tietysti Katjan valmennuksissakin, mutta jotenkin nuo Villen tunneilla koetut on jääneet vahvemmin mieleen. Esimerkiksi nyt vajaan kuukauden takaisessa valmennuksessa (josta on kyllä tulossa oma postaus!) M oli ihan unelma viimeisen 15 minuutin ajan, ja olin yhtä hymyä koko loppupäivän. Ihania hetkiä on myös sellaiset ponin hullutteluhetket, mitkä aina silloin tällöin tallentuu kameralle. Ponin tyytyväiset kärsäilyt, vinkulaukkaspurtit ja muut outoudet saa aina kaikki läsnäolijat nauramaan. Eilen M oli tosi innoissaan menossa tunnin jälkeen ensimmäistä kertaa nakuna ulos, että se ravasi vierellä koko matkan tallista tarhaan. Meillä ei ole sellaista yhtä huippuhetkeä joka olisi ehdottomasti yli muiden, vaan monta "päivän parasta" joita ei mitenkään voi verrata toisiinsa. Yksi ihan ehdoton suosikkihetki kuitenkin oli vuoden takaisella alkukesän maastoreissulla, jossa käytiin ensimmäistä kertaa baanaamassa hiittilenkillä (jossa on muuten ihan älyttömän kaunista, etenkin kesällä!). Olin aiemmin todella arka päästämään Myffiä menemään ihan täysillä, sillä jarrut oli ollut aina vähän hukassa. Tuolloin päädyttiin täyteen laukkaan vähän sattumalta, kun maastokaveri ryösti ja ponilla naksahti kilpailuvietti päälle. M otti kuitenkin tosi nätisti takaisin raville enempiä mukisematta, ja toisti tempun moneen kertaan seuraavilla laukkapätkillä. Tuolloin tajusin, miten meidän välinen luottamus on kaikkien niiden vastoinkäymisten ja turhautumisten keskellä kasvanut ja lujittunut, ja siksi tuo hetki pysyy varmaan ikuisesti muistoissa.


Kommentit